V4RHE

17309339_1306584862751021_6477382728431058507_n
WÖYH!: Antti Hyyrynen ja Jussi Hyyrynen, kuva: Aki-Pekka Sinikoski

13 päivää sitten se vihdoin tapahtui – V4RHE julkaistiin! Kappale ja lyhytelokuva ovat taattua wöyhölaatua. Olen elänyt wöyhötodellisuudessa oman elämäni rinnalla jo muutaman vuoden ajan, mutta V4RHEEN myötä tilanne muuttui yhä intensiivisemmäksi. Olen tutustunut Jussiin Wöyhöakatemian, eli WÖYH!-yhtyeen virallisen faniklubin, kuvioiden kautta. Wöyhötys on luonteeltaan sellaista, että se on kirvoittanut myös monia faneja toteuttamaan luovuuttaan. Omien faniväkerryksieni kautta olen ajautunut yhä syvemmälle wöyhömaailmaan myös työn kautta.. Tarkalleen ottaen 16.7.2016 klo 23.22 käynnistyi virallinen yhteistyö WÖYH!-yhtyeen kanssa, kun Jussi Hyyrynen lähetti minulle viestin. Historiallisesti merkittävää on tietysti myös se, että pesin juuri silloin hampaita ja jouduin hyppimään ja hihkumaan vessassa ääneti, sillä lapset olivat jo nukkumassa. Ehkä eniten hihkuin siksi, että paria hassua hetkeä aiemmin olin ääneen toivonut, että mahdollisuus tällaiselle yhteistyölle aukenisi. Tiedossa olisi puvustuksen ja rekvisiitan tekemistä wöyhäikäisevään lyhytelokuvaan. Aikamoista.

Seuraavaksi kuvio eteni viesteilyn avulla lyhytelokuvan ohjauksen takana olevien Aki-Pekka Sinikosken ja Jussi Karjalaisen käsikirjoituksen ja vision sisäistämiseen sekä lopulta toteutuksen suunnnittelun kautta materiaalien metsästämiseen. Lisäksi oli pidettävä koko ajan mielessä, että kaiken työn alla olevan tulisi mahtua helposti matkalaukkuun, sillä kuvaukset tultaisiin toteuttamaan Kroatiassa! Ideoita oli monia; osa niistä karsiutui pois tai uusia syntyi, osa muovautui työn edetessä, loppuviimeksi kaikkia valmistuneita tarvikkeita ei edes käytetty kuvauksissa. Pelkästään tällaisen prosessin osana oleminen oli uusi kokemus minulle, ja myönnän että se hitusen jännitti.

20160809_095511

 Lähtökohtana taisi olla kaksi wöyhöhenkistä tiernapoikasankaria, joille tarvittiin olemassa olevan wöyhöpuvustuksen lisäksi uutta rekvisiittaa; viitat, kruunut, miekat, hanskat.. Kaiken tuli olla wöyhötykseen sopivaa tyyliä ja tietysti oikeissa värisävyissä. Värien koordinoimiseksi Jussi lähetti omat wöyhöasusteensa minulle, ja niiden kanssa marssin kangaskauppaan. Löysin samantien oikeaa keltaista ja hienoa hopeanharmaata satiinia viittoihin. Sain itse ideoida W-kirjaimen viittojen selkämykseen, se oli hieno juttu. Selkeät jutut hahmottuivat hyvin nopeasti, mutta muutamat toiveet vaativat hiukan enemmän ajatustyötä. Kruunuihin toivottiin led-valoja. Jep. Kerta se on ensimmäinen kaikelle. Kengät olivat ongelma – haluttiin hopeiset saappaat tai maiharit, mutta spray-maali ei ollut vaihtoehto. Mistä miekat? Ja suurin haste itselleni taisi olla pääjalkainen, jonka nimesin lopulta päänvaivajalkaiseksi. Jännitystä tiivisti entisestään se, etten tämän prosessi aikana tavannut ketään jutun mastermindeista. Yhteydenpito toimi puhelujen ja viestien avulla, ja joskus vaan olisi paljon helpompaa istua saman pöydän ääressä keskustelemassa.

20160820_120528 20160809_122441 20160820_120643-1

Viitat tosiaan valmistuivat nopeasti. Kruunut vaativat pähkäilyä jonkin verran. Lopullinen versio on paksua aaltopahvia, joka on päällystetty joustavalla, hopeanharmaalla kankaalla. Patterikäyttöiset led-valot on sommiteltu ja teipattu kiinni pahviin, kankaan alle. Olin muuten yllättynyt siitä miten valot näkyivät myös päivänvalossa toteutetuissa otoksissa niin hyvin. Tähdet askartelin samaan tapaan kuin kruunut; pahvi alle ja kangaspäällinen ylle. Tällä tavalla myös pahvitähdet saattoi taitella pieniksi matkustuksen ajaksi, sillä taitekohdat peittyivät kankaan alle. Köysi löytyi Lahdesta kun olin matkalla Lemille (hehheh) ja puumiekkoihin sain avun puusepältä. Kenkäongelma ratkesi kun hoksasin tehdä samasta joustavasta kankaasta kengänsuojuksen, joka näyttää hiukan maiharilta nauhoituksineen kaikkineen. Kenkiin oli toive saada ripaus LadyGagaa, joten taiteilin takaosaan lokin siivet. Kengänsuojiin olen erityisen tyytyväinen, sillä niiden suunnittelussa sain käyttää omaa luovuuttani ja sukeltaa wöyhöyden ytimeen korvia myöten.

20160806_195723 20160806_195707

Hanskojen ja päänvaivajalkaisen silmiä hiottiin värisävyn ja koon osalta jonkin aikaa. Yhteisymmärryksen löydyttyä aloin askarrella niitä kokoon. Katkaisin sormet kierrätetyistä nahkahanskoista, viimeistelin reunat ja liimasin kangasliimalla osat kämmenselkiin. Hanskoista tuli hienot ja ne näyttävät kuvissa sekä lyhytelokuvassa todella hyviltä! Pääjalkaisen kanssa meinasi mennä hermot. Se rakentui kahdesta hulavanteesta ja kankaasta, reunassa kulkee kuja johon vanne työnnetään. Kaikenlaista nepparia ja kiinnitysviritystä siellä sun täällä. Aika mahdoton viritelmä.. En varmastikaan osaisi tehdä sille samanlaista kaveria jos nyt pyydettäisiin. Kaiken kukkuraksi vanteet piti lopuksi sahata osiin, jotta ne mahtuivat matkalaukkuun. Paikan päällä ne koottiin jesarin avulla uudelleen pyöreiksi. Mutta elokuvaan sekin päätyi seikkailemaan, kaikesta huolimatta!

20160809_213147 20160820_112053

Jotain tämän projektin tärkeydestä kertoo varmasti se, että tätä kirjoittaessani alan taas olla ihan täpinöissäni! Niin hauskaa ja hullua ja uskomatonta ja mahtavaa ja opettavaista samanaikaisesti. On kai kuitenkin aika harvinaista aloittelevalle yrittäjälle päästä näin näkyvään projektiin osalliseksi. Uskon että minun etuni puvustusta tehdessä oli se, että olen perillä wöyhömaailman kiemuroista. Tai no, minulla on oma näkemykseni siitä, mutta tarinat, hahmot ja värit ovat tuttuja entuudestaan. Ehkä myös sen vuoksi olin niin innoissani! Into on aina hyvä asia, se pistää työskentelemään ilolla ja sydämellä, jolloin lopputulos ei voi olla muuta kuin hyvä. Kaiken kruunasi tietysti Kaskelotti Records Gaalassa saamani Kultainen Kaskelotti -patsas. Se oli suuri kunnianosoitus ja lämmitti sydäntäni kovasti. Mutta ehkäpä vielä enemmän lämmittää se, että jatkoa saattaa olla luvassa… ;)

17098297_1281598268583014_3131354133731924569_n
WÖYH!: Antti Hyyrynen ja Jussi Hyyrynen, kuva: Aki-Pekka Sinikoski

Leave a Reply