Tyttöjen kesämenopeli

Muutama viikko sitten saimme taas kaivaa kesämenopelin varastosta! Kyseessä on minun polkupyöräni, johon on kiinnitetty kaksi istuinta lapsille. Yhdistelmä, jota monet ihmettelevät ja kauhistelevat tai sitten ovat kovin ihastuneita ja kiinnostuneita tilauspaikasta. Tämä on jo toinen kesä kun poljemme tämän systeemin kanssa ympäri kaupunkia. Liekö tämä tullut verenperintönä, sillä minuakin on pikkuveljeni kanssa 80-luvun lopulla kuljetettu yhden polkupyörän päällä – tosin hieman erilaisilla istuimilla..

InstagramCapture_332c112f-5815-4e59-8b1b-e671774fbdde

Kaikki lähti tietysti toisen lapsen syntymästä. Yhden lapsen kanssa pyöräily oli hauskaa ja helppoa. Toista autoa ei tarvittu eikä ollut huolta bussiaikatauluista. Toisen neidin synnyttyä hoksasin ettei kulkeminen onnistukaan niin helposti. Jäin kaipaamaan pyöräilyn tuomaa vapautta ja lähdin selvittelemään asiaa vuosi sitten kesän kynnyksellä. Ensimmäinen vaihtoehto oli laatikkopyörä, jollaisen totta puhuen vieläkin haluaisin. Kyytiin mahtuisi helposti kaksi lasta  ja molemmat olisivat puhe-etäisyydellä pyörän edessä. Mutta säilytys ja hinta muodostuivat lopulta ongelmaksi. Peräkärryä pohdiskelin myös, mutta totesin sen olevan aivan yhtä hankala säilyttää. Enkä jostain syystä pidä ajatuksesta, että lapset kulkevat pyörän perässä "keskenään". Hyvin todennäköisesti pienessä kopperossa olisi myös syntynyt tappelu jos toinenkin.

Lopulta löysin itseni pyörimästä useammaltakin perhepyöräilyyn keskittyvältä nettisivulta. Huomasin, että vaihtoehtoja on paljon enemmän kuin olin ajatellut! Euroopassa, erityisesti Tanskassa ja Hollannissa, perhepyöräily on suosittua ja erilaisia vaihtoehtoja istuimille löytyy useita – ne eivät vaan ole vielä kunnolla rantautuneet Suomeen. Itse päädyin lopulta valitsemaan taakse ns. tavallisen kallistettavan Hamax-istuimen ja pyörän keskitankoon liitettävän pikkusatulan jalkatukineen eteen. Tilasin satulaistuimen Hollannista ja hintaa kuljetuksineen kertyi noin 90€. Lisäksi ostin uuden seisontatuen, sellaisen kaksijalkaisen, jonka avulla pyörä pysyy tukevasti pystyssä. Voilà, edullinen ja sopivankokoinen perhepyörä oli valmis!

WP_20150423_007

Kovin kauaa tämä ratkaisu ei toimi, sillä lapset tietysti kasvavat koko ajan. Suomen lain mukaan kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa enintään kahta, alle kuusivuotiasta lasta ja taakkaa/tavaraa saa olla pyörän päällä 50kg. Lisäksi pyörässä tulee olla kaksi jarrua, eli esim. jalka- ja käsijarru. Minun pyöräni on tukevarunkoinen mummopyörä, joka ei pienistä ota itseensä. Kunhan muistaa pitää renkaat täynnä ilmaa niin kulkeminen sujuu ihan hyvää vauhtia. Ajaminen satulaistuimen ja kyydissä olevan lapsen kanssa on myös vakaata. Enemmänkin takana oleva istuin on se, joka aiheuttaa huteruutta. Huomioitavaa on myös, että kahta lasta kuljettaessa pyörän kyytiin ei voi nousta jalkaa satulan yli heilauttamalla, vaan liikkeelle täytyy lähteä seisaaltaan – oman satulan ja satulaistuimen väliin on siis mahduttava olemaan ;)

WP_20150423_006

Vielä siis pärjätään tällä virityksellä, mutta tulevaisuudessa pitää miettiä uusia vaihtoehtoja. Olen nähnyt aikuisen pyörän perään kiinnitettäviä pikkupyöriä ja netistä bongannut tarakalle kiinnitettävän telineen käsikahvoineen, johon mahtuu kaksi lasta istumaan peräkkäin. Tosin vanhempien lasten kanssa täytyisi jo harkita taakkapyörän hankkimista, jotta runko kestäisi suurempaa painolastia eli jopa noin 100kg tavaraa. Tottakai lapset alkavat pikkuhiljaa myös itse harjoitella pyöräilyä omilla polkupyörillään. Juuri sitä ajatellen satulaistuin edessä on minun mielestäni erittäin hyvä; liikennesääntöjä ja pelisilmää oppii aitiopaikalla jokaisen pyöräreissun yhteydessä! Ja onhan se lisäksi myös ihan tosi hauskaa!

Leave a Reply