Työ tekijäänsä opettaa…

Haluan valaista omaa historiaani käsitöiden, ompelun, askartelun ja kaikenlaisen puuhan parissa. Minulla ei ole tutkintoa käsityö- tai tekstiilialalta vaan teen kaiken oman oppimisen, kokeilun ja erehdyksen kautta. Tekemälläkin voi oppia. Ainakin se on parempi tie kuin loputon suunnittelu ja jossittelu.

Käsityöt ja ompelu ovat minulle luonnollinen tapa ilmaista itseäni ja olla osa tätä maailmaa. Kaikkien mutkien kautta olen päässyt tälle polulle ja se tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta. Pelkkään ompelutyöhön minusta ei olisi. Olennainen osa tekemistäni on luovuus ja uuden keksiminen.

InstagramCapture_f7ef7003-995b-4577-9691-544a35c815ac_jpg

Käsityöt ovat olleet muodossa tai toisessa mukana minun elämässäni aina. Isoisoäitini oli töissä Finlaysonin tehtaalla ja vapaa-ajallaan harrasti käsitöitä, muun muassa pitsin virkkaamista. Isoäitini on ommellut paljon, esimerkiksi lapsenlapsilleen vaatteita. Hänen kanssaan olen tehnyt ensimmäisiä ompelutöitäni kesämökillä. Äitini on työnsä kautta tehnyt paljon käsillään, askarrellut ja neulonut. Olen siis kasvanut kaikenlaisten käsitöiden parissa ja niistä on tullut luonteva osa elämää. Onni on ollut myös käsityöalalla työskentelevä anoppini, joka on ollut apuna, tukena ja turvana monissa asioissa.

Itse olen aina halunnut ja tykännyt tehdä itse. (Niin hyvässä kuin pahassa :D) Pienenä lapsena käsillä tekemiseen kuului askartelu, muovailu ja esimerkiksi vohvelikankaiden kirjonta. Barbie-nukeille tein ahkerasti vaatteita.  

Ala-asteella en muista olleeni vielä erityisen kiinnostunut tekstiilityön tunneista, mutta yläasteella sain jonkun kipinän. Meillä oli onneksi innoittava opettaja, joka antoi vapauden tehdä vaikeitakin projekteja. Vaikein tekemistäni töistä oli Teemu Muurimäen suunnittelema hää/juhlapuku jonka selkään ompelin isoja valkoisia sulkia siiviksi. Tätä pukua varten opettaja kävi erikseen ostamassa kangaskaupasta tarvikkeet.

DSC01446

Monia muitakin töitä varten hän kävi varta vasten ostamassa oppilaille mieluisia kankaita. Mutta tein myös paljon projekteja luokan kaapeista löytämistäni kankaista. Esimerkiksi vaaleansinisestä teddykarvasta hupparin ja pinkistä tuulikankaasta housut, joiden lahkeisiin ompelin muovisia kukkanappeja. Harmi, ettei näistä kaikista luomuksista ole kuvia!

Työskentelytavastani kertoo paljon koulun vappunaamiaisiin tekemäni Kleopatran mekko. Päätin, että haluan olla Kleopatra. Etsin kaapista luonnonvalkoisen lakanan. Leikkasin siitä vapaalla kädellä jotain sellaista jonka ajattelin olevan lähellä mekon kaavaa. Sitten ompelin ja koristelin sen. Todella harvoin nykyäänkään ostan tietyt kankaat tiettyä projektia varten. Haluan olla luova ja tehdä varastostani löytyvistä tarvikkeista uusia asioita. Tätä varten täytyy tietysti olla melko iso määrä materiaalia varastossa, mutta siihen palaamme toisella kertaa ;D

Yläasteen jälkeen melkein hain opiskelemaan yhdistelmätutkintoa, jossa olisin saanut ylioppilastutkinnon lisäksi artesaanin paperit. Rohkeus ei vaan siinä vaiheessa riittänyt ja valitsin pelkän lukion. Vanhojen tansseihin ompelin Burdan kaavalla olkaimettoman juhlamekon itse, mutta sen jälkeen ompelu jäi jostain syystä tauolle. Ehkä taukoon vaikutti kotoa pois muuttaminen ja se, ettei minulla vielä tuolloin ollut omaa ompelukonetta. Opiskeluaikana minulla oli helmityökausi, joka jatkui muutaman vuoden. Tarvikkeet ovat vielä tallella, ehkäpä aloitan tuon harrastuksen vielä jossain vaiheessa uudelleen.

Aktiivinen ompelu alkoi uudelleen vasta vuonna 2008, jolloin valmistuin sairaanhoitajaksi ja sain lahjaksi Singer Simple –ompelukoneeni. Ja siitä se kaikki lähti…

InstagramCapture_e42f1a99-bd82-4957-af90-eb110efdd2cd_jpg

Ehdin olla pari vuotta töissä sairaanhoitajana leikkaussalissa, jonka jälkeen jäin esikoiseni kanssa äitiyslomalle. Alusta alkaen toiveeni oli, että voisin olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Äitiysloman alkamisesta lähtien ompelupuuhani ja kangasvarastoni ovat tasaisesti kasvaneet. Vuodesta 2010 tähän päivään on tapahtunut paljon kaikkea! Sain toisenkin lapsen. Yritin hakea vaatetusalan aikuiskoulutukseen mutten päässyt. Kävin sen sijaan Turun työväenopistolla Suunnittele, kaavoita ja ompele –kurssin, joka antoi vielä lisää potkua. Sain kurssilta paljon rohkeutta tehdä omia tuotteita ja kaavoja.

10156034_10203361689153761_1329503849_n (2)

Aloin potea pientä kolmenkympinkriisiä, joka potkaisi eteenpäin oikein kunnolla. Päätin, että nyt on aika alkaa tehdä asioita unelmoinnin sijaan. Naapurini alkoi toimia takapirunani ja auttaa nettisivujen rakentamisessa. Sitten löysinkin itseni yrittäjäinfosta ja rekisteröimästä itselleni toiminimeä. Matka jatkuu edelleen, mutta minne – sen vain aika näyttää!

WP_20140429_00220140429125830

2 Comments on Työ tekijäänsä opettaa…

  1. varpu
    16/07/2014 at 08:03 (4 years ago)

    Ihanat sivut! Onnea ja hurjasti lykkyä tulevaisuuteen. Ihania tuotteita! Toivon että kaikki unelmasi toteutuvat. Hienoa että olet ottanut härkää sarvista ja tehnyt niiden eteen jotain näin upeaa.
    Mä muistan tuon puvun koulusta koska ihastuin samaan malliin itsekin… =D Teinkin sellaisen mustana kotona silloin joskus. Se oli niin upea se sun pukusi…
    Seuraavan kerran kun olet jollain markkinoilla myymässä voisin piipahtaa käymässä ja varastaa sut vaikka kahvitauolle turisemaan elämästä ja käsitöistä… =)

    Reply
    • Suvi
      20/07/2014 at 15:46 (4 years ago)

      Voi kiitos, Varpu!

      Olisipa ihanaa nähdä joskus sun musta versio puvusta! Juuri olin Kustom Dayssä Kokemäellä lauantaina pienen teltan kera. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jotain pientä sain myytyäkin.

      Näillä näkymin seuraavat markkinat ovat Turussa Portsan pihamarkkinat sunnuntaina 17.8. Satakunnan suunnalle tulen vasta joulunaikaan Juustolaan 13.12. Kovin montaa myyntitapahtumaa en uskalla vielä varata kalenteriin, koska tuotteiden määrä varastossa ei ole kovin suuri. Toivon että tämä asia tulevaisuudessa muuttuu ;)

      Mutta kahville saa toki piipahtaa koska vaan, ihan meille kotiinkin jos liikut Turussa päin! :)

      Reply

Leave a Reply