Tulevaisuus – uhka vai mahdollisuus?

Liekö syynä viime viikonlopun eduskuntavaalit vai mikä, mutta olen viime päivinä pohtinut kovasti omaa tulevaisuuttani ja erityisesti yrittäjyyttä. Sivuhuomautuksena voin vaaleihin liittyen sanoa, että on ilahduttavaa kuinka monta nuorta naista pääsi Arkadianmäelle näiden vaalien tuloksena! Sunnuntaina, vaalijännityksen jälkimainingeissa, aloin järjestää kaaoksen valtaan hukkunutta työhuonettani uudelleen. Aika hyvin siinä onnistuin, mutta totesin jälleen kerran tilan loppuvan pian kesken..

DSC03009-001

Kesällä tulee kuluneeksi vuosi siitä kun rekisteröin toiminimeni. Tämä oli monta vuotta jatkuneen käsityöharrastuksen, sen vakavammaksi muuttumisen, oman itsensä etsimisen ja harkinnan tulos. Ensimmäistä kertaa taisin suunnitella itselleni toiminimeä kesällä 2011, joten kolmisen vuotta ehdin ajatusta haudutella. Asia ei ole kovin paljoa tuon rekisteröinnin lisäksi edennyt tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi. Olen edelleen lasten kanssa kotona, omasta valinnastani. En siis ollut viime vuonna vielä valmis polkaisemaan yritystoimintaa täysillä käyntiin. Ajatuksena oli lähinnä luoda kuvaa siitä, mitä Suvin käsityötä on ja lisäksi toimia puhtain paperein verottajan silmissä.

V__6D90

Joulumarkkinoilla Kokemäen Juustolassa viime jouluna.

 

Lapset kuitenkin kasvavat huimaa vauhtia, ja leikkikoulut ynnä muut astuvat pian meidän perheen arkijärjestykseen. Mutta nytpä minä olen sitten koulutuksessa! Opiskelu on tietysti todella tarpeellista, ja edellytys sille että voin tulevaisuudessa muuttaa tekemiseni ammatiksi. Harmittelen kuitenkin hiukan sitä, että aika kuluu tällähetkellä pääasiassa koulutyöhön ja kodin pyörittämiseen – yritys on siis suurilta osin jäissä, edelleen. Välillä tuntuu että aika loppuu kesken, mutta itsepähän olen valintani tehnyt ;)

Ensi kesänä minun pitäisi olla valmis vaatetusompelija ja tämän jälkeen kaikki muuttuu hiukan vakavammaksi. Siinä vaiheessa tulevat ajankohtaisiksi kunnon liiketoimintasuunnitelma, mahdollisen liiketilan tai työhuoneen hankkiminen, lainan tai tuen hakeminen. Kannattavaa voisi olla yrittäjätutkinnon suorittaminen. Hölmöä on minusta se, että pelkästään sen vuoksi että olen yrittänyt toimia oikein ja rekisteröinyt toiminimen, en välttämättä voi saada esimerkiksi starttirahaa. Sitä saa vain ensimmäistä kertaa yrityksen perustava henkilö. Yritysinfossa aikoinaan hiukan lupailtiin, että starttirahaa voisi saada jos pystyy luotettavasti osoittamaan, että toiminta on ollut vain sivutoimista aiemmin. Minä olen juuri tuollaisessa tilanteessa – saa nähdä miten käy! Pelkään vain että nykyisessa taloustilanteessa tukien suhteen saattaa käydä aika onnettomasti..

InstagramCapture_ce16cb7e-816c-4547-a750-61664f39da42_jpg

Kaiken muun lisäksi mietinnän alla on tietysti tekemäni työn hinta. Surullinen totuus on, että nykypäivänä suurin osa käsityöläisistä joutuu myymään työnsä aivan liian alhaisella hinnalla. Ihmiset ostavat mieluummin halvalla, ketjuilta ja heittävät käytössä nopeasti kuluneen tavaran roskiin. Tämä ei vaan tule toimimaan kovin kauaa, maapallon varat loppuvat ennenpitkää. Tärkeämpää olisi hankkia tarpeeseen, kestävää ja muokata tai korjauttaa vanhaa. Miten muuttaa asenteita?

Jonkinverran auki on myös se mitä kaikkea haluan tehdä!? Koulutukseni tulee olemaan vaatetusompelija, mutten  näe itseäni korjausompelimossa tai ompelijana teollisuudessa. Haluaisin mahdollisuuden olla luova ja toteuttaa hiukan hullujakin ideoita. Suunnittelu ja ideointi on minulle luontaista, joten sitäkin haluaisin sisällyttää toimialaani. Toivoisin myös voivani olla jollain tavalla ohjaaja tai opettaja, kannustaja. Mielestäni ihmisten pitäisi nykyään tehdä käsillään enemmän ja luoda uutta. Vuosien kuluessa käsityöläisyys ja itse tekeminen on huomattavasti vähentynyt, sen elvyttämisessä tahtoisin olla osallisena. Tämä blogi on tuonut myös mahdollisuuden jälleen kirjoittaa ja valokuvata, molemmat ovat minulle tärkeitä asioita. Ehkäpä perustan oman lehden tai kirjoitan kirjan joskus?

DSC03010

Unelmoida saa aina, mutta unelmien toteuttaminen vaatii muutakin – työtä, työtä ja työtä. Ja joskus myös ripauksen onnea. Mistä siis aloittaa ja mihin suuntaan lähteä? Ehkä joku palasista loksahtaa paikalleen lähes itsestään ja loput sen vanavedessä? Totuus on, että nautin elämästäni tällä hetkellä todella paljon ja samaan aikaan olen aivan kauhuissani. Kannattaako siis pistää pää pensaaseen ja jäädä sinne peloissaan kykkimään vai kirmata kevättuulen vauhdittamana silläkin uhalla että kompastuu kuralätäkköön? No, yrittämättä sitä ei saa koskaan selville ja vaatteethan voi aina pestä puhtaaksi ;)

 

Leave a Reply