Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?

DSC03572 DSC03573 DSC03584

Näin meiltä kysäisi Kuralan Kylämäessä talon emäntä, kun keittiöön astuimme. Täytyipä minun ja äitini myöntää, ettei ole tutusta ruokalajista kyse. Apupöydällä olivat kukkakaalit ja porkkanat likoamassa kesäkeittoa varten. Herneet odottivat vuoroa omassa astiassaan. Mustikoitakin oli metsästä löytynyt kaksi kipollista. Keittiössä tuoksui aamulla pesään sytytetty tuli ja pannussa keitetty kahvi. Peräkammarissa asuville kesävieraiden iloksi vaihdettiin maljakkoon uudet kukkaset. Olimme matkustaneet kynnyksen yli suoraan 1950-luvulle.

Olen käynyt Kuralan Kylämäessä viimeksi kolmisen vuotta sitten. Silloinkin tunnelma oli vailla vertaa, mutta muutamia uusia juttuja oli sen jälkeen ilmestynyt. Ainakin 1950-luvun tyyliin sisustettu maalaiskoti oli minun mielestäni viime vierailulla paljon suppeampi. En kyllä ole yhtään varma ovatko muistikuvani oikeita.. Nyt koko talo oli kuitenkin sisustettu äydellisen yksityiskohtaisesti vanhoja valokuvia myöten. Ilahduttava kokemus, joka toi mieleen monia asioita omasta lapsuudesta.

DSC03591

Luin jostakin, että eniten muistoja tallentuu noin viisivuotiaana. Sen ikäisenä, ja tietysti myöhemminkin, olen viettänyt paljon kesiä isovanhempieni luona ja vieraillut usein myös isoisovanhempien rintamamiestalossa. Muistoihin vaikuttavat paljon myös tuoksut, sillä hajukeskus on osa aivojen limbistä järjestelmää, johon kuuluu myös tunteita säätelevä osa. Huomasin tämän asian hyvin elävästi kesäretkemme aikana. Ulkorakennusten, eläinten ja heinäpaalien tuoksu, vanhan traktorin öljyn haju, vanhojen tekstiilien ominaistuoksu.. Oijoi, palasin jonnekin monien vuosien taakse.

DSC03570 DSC03578 DSC03587

Kuralan Kylämäessä on ollut yhtäjaksoista asutusta jo 600-luvulta asti ja tälläkin hetkellä paikalla olevat neljä tilaa ovat olleet siellä 1900-luvulta lähtien. Kylämäki on loistava mahdollisuus aistia vanhan maalaiskylän tunnelmaa. Siellä pyritään tutkimaan ja säilyttämään vanhoja työtapoja. Niitä pääsee myös itse harjoittelemaan erilaisissa työpajoissa ja -pisteissä ympäri Kylämäen rakennuksia. Esimerkiksi kangaspuita on useammat ja niiden kanssa voi testata matonkudontataitonsa. Tällä kertaa tyydyimme tutustumaan kylän ympäristöön sekä seurailemaan lampaiden, hevosten ja kanalan asukkaiden touhuja. Työpajatoiminta jäi kuitenkin houkuttelemaan, ehkäpä joskus tulevaisuudessa myös sinne! Mäellä sijaitsee myös oma kahvila, Omena ja Kaneli, jonka antimia emme tosin tällä kertaa testanneet sillä omat eväät olivat matkassa mukana.

DSC03562 DSC03594

Vanhempi lapseni osallistui vaarin kanssa ötökkäsafarille, joka oli kuulemma todella hauska kokemus. Ötökkäimurin ja haavien kanssa pienet metsästäjät saivat aikamoisen saaliin! Jopa pieni tuhatjalkainen ja heinäsirkka päätyivät purkin pohjalle. Ja harrastusta voi jatkaa vielä kotona, sillä purkit sai viedä muistona kotiin. Ötökkäsafarin lippu maksoi 12€, mutta itse Kylämäki on pääsymaksuton. Ei tule ihan heti mieleen mukavampaa, ilmaista, kesäretkipaikkaa lapsien kanssa. Suosittelen!

Leave a Reply