Posts Tagged ‘vinkki’

Pupu pöksyissä

20160421_181839_resized

Huomasin tässä taannoin, että muksujen housuissa alkoi olla reikä jos toinenkin. Hieman noloa tulevan vaatetusompelijan näkökulmasta.. Siitä huolimatta, että sanonnan mukaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Vaateketjujen trikoolegginssit ovat valitettavan usein kertakäyttökamaa, eli niiden reikien paikkaaminen on monesti turhaa tai jopa mahdotonta. Päätin siis ommella muutamat ihan uudet pöksyt tämän perheen neitokaisille!

Nämä legginssit esittelen siksi, että minulla on polvipaikkojen tekemiseen mielestäni hyvä vinkki. Tekniikkaa voi soveltaa myös esimerkiksi aplikaatioiden tai vastaavien kanssa. Tällä tavalla ompelemalla paikkojen tai koristeiden reunoista tulee takuuvarmasti siistit :)

20160421_151518_resized

Kankaan lisäksi tarvitaan kaksipuolista silitettävää liimakangasta. Liimakangas ommellaan kiinnitettävään paikkaan oikealle puolelle ja jätetään pieni kääntöaukko.

20160421_151953_resized 20160421_152332_resized

Tarvittaessa saumanvaroihin voi tehdä aukileikkauksia tai niitä voi kaventaa. Kun paikka on käännetty, työnnetään kääntöaukon saumanvarat siististi sisäpuolelle. Sitten silitetään paikat oikeille paikoille. Nuppineuloja voi tarvittaessa käyttää apuna. Kannattaa silittää myös nurjalta puolelta, jotta liima tarttuu kunnolla kiinni.

20160421_153044_resized (2)

Tämän jälkeen onkin helppo tikata paikat kiinni. Itse käytin tavallista siksak-ommelta näihin polvipaikkoihin. Kun paikat ovat paikallaan, niin housut voi surauttaa valmiiksi. Tämä housukaava löytyi 4/2016 SuuriKäsityö-lehdestä ja malli sopi ainakin meidän lapsien jalkaan paremmin kuin hyvin!

20160421_153944_resized

 

Täydellisten alushousujen metsästys!

20160424_175158_resized

Jep. Mietin kyllä tovin, että aionko nyt ihan tosissani kirjoittaa jutun pikkuhousuistani.. Mutta vastaus on kyllä, sillä olen tällä hetkellä asiasta aivan lapsellisen ja naurettavan innoissani! Eilen vietin lauantai-iltaa viinilasillinen ja ompelukone seuranani ja ompelin itselleni ensimmäiset alushousut. Olen ihaillut netissä ihmisten postaamia kuvia itsetehdyistä alusvaatteista. Varsinkin rintaliivien ompelijat ovat vakuuttaneet minut taidoillaan.

Päätin nyt vihdoin viimein yrittää itsekin, sillä alusvaatteet ovat olleet minulle aina se kategoria, joka hankitaan kaupasta. Haluan pois siitä pakosta! Varsinkin, kun muutaman kilon painon tippumisen jälkeen olen todellakin saanut metsästää niitä täydellisiä alushousuja jo jonkin aikaa. Vanhat kaapinperältä löytyvät eivät enää sovi päälle, on myynnissä kolmet samassa paketissa, euron laari supermarketissa, pitsihörselyksiä ja puuvillapöksyjä, ne iänikuiset sloggit, ärsyttävyydessään käsittämätön keksintö – stringit, saumatonta alushousua, lahkeellista alushousua.. Hohhoijaa. Ostat jälleen kerran yhdet, pääset kotiin, ja huomaat etteivät ne nyt oikein istukaan. Joku hankaa, kuminauha on liian kova, lahkeensuut liian isot (lue: alushousut hilautuvat peffavakoon), työmiehenviiva näkyy kun pyllistää – you name it! Eikä alusvaatteilla ole palautusoikeutta.

20160424_175124_resized

Nyt olen löytänyt ne täydelliset alushousut. Ja arvatkaapa mitä, tein ne ihan itse :) Uskomatonta!

Continue reading “Täydellisten alushousujen metsästys!” »

Napista asiaa!

 

20151023_081106_resized

Yllä oleva kuva on napattu Turun Sanomien Arki-liitteestä 23.10.15. Järkytyin. Tämä toivottavasti koskee vain pientä osaa nuorisosta? Tekstiilijätettä syntyy vuosittain järjetön määrä. Jokaisen tulisi omalla kohdallaan miettiä vaatekaappinsa sisältöä ja kulutustottumuksiaan, jotta tilanne saataisiin hallintaan. Yritän kantaa oman korteni kekoon jakamalla muutamia koulutuksessa saamiani vinkkejä. Jos edes joku lähtisi niiden kannustamana korjaamaan vaatettaan roskiin heittämisen sijaan.

Continue reading “Napista asiaa!” »

Syksyn lehtien maalausta

 

20150924_135041_resized

Pidän syksystä. Olen syntynyt syksyllä. Syksyinen luonto on kaunis. Varsinkin syksyn tuoma värimuutos kesän vihreyteen on taianomaista. Pimeydestä, sateesta ja kylmästä en erityisesti pidä.. Enkä syysflunssista, joista nytkin on yksi yrittämässä niskan päälle. Mutta, kaikesta huolimatta on mukavampaa kun on neljä erilaista vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on kuitenkin jotain mitä odottaa; syksyssä ne taitavat olla juuri värit ja maahan putoilevat lehdet.

20150924_133503_resizedJo viime syksynä kokeilin painamista syksyn lehtien avulla. Se osoittautui varsin hauskaksi puuhaksi, joten nyt oli uusintakokeilun aika! Ihan tavallisten vesivärien kanssa saa painettua hauskoja värikkäitä lehtiä paperille. Niitä voi vaikka leikata irti koristamaan kortteja tai paperin voi käyttää lahjapaperina.

Continue reading “Syksyn lehtien maalausta” »

Kielenkääntöä

20150917_154440_resized

Minulla on tapana saada pienimuotoisia pakkomielteitä. Nyt minulle kävi niin neulakinnastekniikan kanssa. Olen jo kauan sitten ihaillut neulakintaita ja tekniikalla tehdyn neuloksen ulkonäköä. Kesällä kävin Käsityöläismuseossa, jossa näin käytännössä miten neulakinnasta tehdään, ja sain siitä kimmokkeen opetella itsekin. Ei tässä vielä mitään, mutta sitten sain jostain idean kokeilla kyseistä tekniikkaa kitaran kieliin! :D

Continue reading “Kielenkääntöä” »

Kesänäpertelyä; kukkaseppele

2015-07-23 12.35.11

Minun lapsuudessani tehtiin kukkaseppeleitä, monen monta kesässä. Olen jatkanut tätä pientä kesäperinnettä omien tyttärieni kanssa. Tällä viikolla teimme ensimmäiset seppeleet kesäkukista. Voikukkaseppeleitä näperreltiin jo keväämmällä, mutta niitä ei oikeastaan vielä lasketa.. Juuri nyt on kesän kukkaloisto parhaimmillaan seppeleiden tekemistä varten!

Continue reading “Kesänäpertelyä; kukkaseppele” »

Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?

DSC03572 DSC03573 DSC03584

Näin meiltä kysäisi Kuralan Kylämäessä talon emäntä, kun keittiöön astuimme. Täytyipä minun ja äitini myöntää, ettei ole tutusta ruokalajista kyse. Apupöydällä olivat kukkakaalit ja porkkanat likoamassa kesäkeittoa varten. Herneet odottivat vuoroa omassa astiassaan. Mustikoitakin oli metsästä löytynyt kaksi kipollista. Keittiössä tuoksui aamulla pesään sytytetty tuli ja pannussa keitetty kahvi. Peräkammarissa asuville kesävieraiden iloksi vaihdettiin maljakkoon uudet kukkaset. Olimme matkustaneet kynnyksen yli suoraan 1950-luvulle.

Continue reading “Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?” »

Taivaanrannan kangasmaalari

InstagramCapture_01028db3-ffb4-41d9-8e6b-fa560558665b_jpg

Tulipa mieleeni kirjoittaa kangasmaalauksesta. Olen kovasti tykästynyt siihen, vaikken koskaan ole kokenutkaan olevani erityisen hyvä piirtäjä tai maalaaja. Kangasmaalien avulla saa tehtyä uniikin säväyksen vaatteeseen, kassiin tai oikeastaan mihin vaan. Minun työvälineisiini kuuluvat erilaisten kangasmaalien lisäksi sivellinsetti, superlonia, tekstiilitusseja, kontaktimuovia ja tulostustarraa sekä askarteluveitsi. Välineinä voi käyttää myös vaikkapa hammasharjaa! Lisäksi tietysti maalattava materiaali, kuten farkku, puuvillakangas, silkki.. Kangasmaalipurkin kyljestä löytyy tiedot siitä, millaisille materiaaleille kyseinen maali sopii.

20150714_190059

Continue reading “Taivaanrannan kangasmaalari” »

“Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” -Muumimamma-

DSC03524

Ja niin me sitten lähdimme kohti Naantalin Muumimaailmaa! Päivä oli sateinen, mutta väkeä riitti silti. Eikä kunnon sade alkanut kuin vasta viiden maissa iltapäivällä, ja kuudeltahan saari meneekin jo kiinni. Olemme käyneet Muumimaailmassa joka kesä nyt viiden vuoden ajan ja sitä ennen olen piipahtanut siellä joskus peruskouluikäisenä. Vierailut ovat aina olleet onnistuneita ja Muumimaailmassa on vietetty koko päivä. 

DSC03459

Continue reading ““Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” -Muumimamma-” »

Tyttöjen kesämenopeli

Muutama viikko sitten saimme taas kaivaa kesämenopelin varastosta! Kyseessä on minun polkupyöräni, johon on kiinnitetty kaksi istuinta lapsille. Yhdistelmä, jota monet ihmettelevät ja kauhistelevat tai sitten ovat kovin ihastuneita ja kiinnostuneita tilauspaikasta. Tämä on jo toinen kesä kun poljemme tämän systeemin kanssa ympäri kaupunkia. Liekö tämä tullut verenperintönä, sillä minuakin on pikkuveljeni kanssa 80-luvun lopulla kuljetettu yhden polkupyörän päällä – tosin hieman erilaisilla istuimilla..

InstagramCapture_332c112f-5815-4e59-8b1b-e671774fbdde

Kaikki lähti tietysti toisen lapsen syntymästä. Yhden lapsen kanssa pyöräily oli hauskaa ja helppoa. Toista autoa ei tarvittu eikä ollut huolta bussiaikatauluista. Toisen neidin synnyttyä hoksasin ettei kulkeminen onnistukaan niin helposti. Jäin kaipaamaan pyöräilyn tuomaa vapautta ja lähdin selvittelemään asiaa vuosi sitten kesän kynnyksellä. Ensimmäinen vaihtoehto oli laatikkopyörä, jollaisen totta puhuen vieläkin haluaisin. Kyytiin mahtuisi helposti kaksi lasta  ja molemmat olisivat puhe-etäisyydellä pyörän edessä. Mutta säilytys ja hinta muodostuivat lopulta ongelmaksi. Peräkärryä pohdiskelin myös, mutta totesin sen olevan aivan yhtä hankala säilyttää. Enkä jostain syystä pidä ajatuksesta, että lapset kulkevat pyörän perässä "keskenään". Hyvin todennäköisesti pienessä kopperossa olisi myös syntynyt tappelu jos toinenkin.

Continue reading “Tyttöjen kesämenopeli” »

1 2 3 4