Posts Tagged ‘ompelukonekirjonta’

“Vaikka uskoisit itseesi, voit silti olla ihan paska”

 

20151009_121055_resized

Näin. Tämä lausahdus koristaa nyt työhuoneeni uutta kirjahyllyä. Jossakin haastattelussa artisti Paperi T eli Henri Pulkkinen totesi: "Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska". Lause jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta se päätyi omana versiona kehyksiin asti. Kirjailun tein eräänä huonona maanantaina, kun mikään ei tuntunut onnistuvan – ompelukonekaan ei toiminut, kuten kirjailun jäljestä huomaa. Se saa nyt toimia motivaattorina. Toisaalta tuohon lauseeseen kiteytyy paljon pelkoa ja toisaalta se antaa kiukkuvoimaa pyrkiä paremmaksi. Tuon pelon ja epävarmuuden haluan voittaa tavalla tai toisella, sillä se on pahin vastustaja. Epäonnistuminenkin on okei, sillä silloin on sentään uskaltanut yrittää.

Opiskelu on edennyt ensimmäiseen näyttötutkintoon. Keväällä suoritetaan toinen puolikas ja sitten olisikin aika tehdä päätöksiä. Haluan tehdä tätä luovaa työtä ja kehittyä paremmaksi. Tarpeellista olisi kuitenkin myös saada rahaa ruokaan ja asumiseen, kappas vaan! Onko minusta täysipäiväiseksi yrittäjäksi vai olisiko esimerkiksi osa-aikainen työ vaihtoehto yrittäjyyden rinnalle? Haluavatko ihmiset ylipäätään itselleen minunnäköisiäni vaatteita tai tuotteita? Olenko tarpeeksi taitava vai luulenko vain olevani? Millaisilla resursseilla pääsen haluamaani tulokseen? Monenlaisia kysymyksiä sinkoilee ilmassa..

Luotan kyllä myös siihen, että jotkut asiat saavat suunnan omalla painollaan. Erilaisia mahdollisuuksia voi tulla eteen aivan yllättäenkin. Tärkeintä on osata ja uskaltaa tarttua niihin ennen kuin mahdollisuus katoaa. Ja joskus onnistuminen vaatii sen hypyn tuntemattomaan, niin hurjalta kuin se tuntuukin. Minä yritän edelleen edetä päivän kerrallaan ja katsoa tarkkaan mitä horisontissa näkyy. Jospa siellä siintäisikin merkki oikeasta suunnasta?

 

“Tässä minä makaan”

DSC03861 (2)

Sopivasti perjantain postissa saapui uusi pinkka kangastulostusarkkeja. Idea Mokoman Elävien kirjoihin -levyn lyriikoihin pohjaavasta tekstiilitaideteoksesta oli kytenyt jo jonkin aikaa, ja oli enemmän kuin mukavaa päästä vihdoin hommiin! Kyseinen, masennusteemainen, levy on minulle hyvin erityinen, sillä se pukee sanoiksi monta tunnetta, joille ei ehkä ole ollut sanoja aiemmin. Tämä teos tehtiin siis rakkaudella ja ajatuksen kanssa.

DSC03862 (2)

Käytin työtä tehdessä samoja menetelmiä kuin "Silmät auki astun" -teoksen kanssa. Aluksi kirjoitin levyn kaikki tekstit järjestyksessä tietokoneella A4-kokoiselle arkille. Tällä kertaa päädyin korostamaan osan sanoista punaisella, jokainen katsoja saa itse miettiä miksi päätin näin tehdä. Tulostin tekstin kankaalle ja silitin taakse tukikankaan. Piirsin käsin lohikäärmeen ääriviivat kaavapaperille ja suunnittelin hiukan varjostuksia eri väreillä. Sitten vaan ompelukoneen kanssa tikkausta, paljon tikkausta.

20150911_150308_resized (1)

Olen tyytyväinen siihen, että lopputuloksesta tunnistaa sen mitä lähdettiin tekemään :D Kaukaa katsottuna kuva näyttää siltä kuin se olisi piirretty paperille. Läheltä tarkasteltaessa ompelukoneen pistot näkee kuitenkin selvästi. Hyvä tuli! Ja seuraava on jo suunnitteilla.. ;)

“Silmät auki astun”

20150822_192010_resized

Joskus tulee hetkiä kun omat ideat pistävät hykertelemään! Tämä lukeutuu niihin hetkiin. Olen tehnyt kaikenlaisia Stam1na-käsitöitä ja -taidetta parin vuoden aikana, mutta hoksasin etten ole aikaisemmin tehnyt mitään, joka olisi varsinaisesti liittynyt levyyn "Uudet kymmenen käskyä". Pienen ideoinnin jälkeen syntyi tekstiilitaideteos nimeltä "Silmät auki astun".

2015-08-23 08.39.48

Levyn tekstit on kirjoitettu lukuina ja teema uusista käskyistä kulkee mukana levyn läpi. Syvällisempää analyysia en ala tähän postaukseen kirjoittaa, mutta avaan levyn viimeisen kappaleen avulla ideaani niille, joille kyseinen levy ei ole tuttu. Viimeisessä kappaleessa, "Kaksi reittiä, yksi suunta", tarina päättyy seuraaviin säkeisiin:

 

"Reunalla tunnustan
ei ollut järkeä, ei jumalaa
vain vapaus valita
kahdesta pahasta pienempi
raskas tie

Silmät auki astun
selkä suorana
kädet avoinna
maailma takana
ulos sivulta
piste"

 

Ensimmäiseksi kirjotin levyn kaikki lyriikat yhdelle A4-arkille niin, että tuo viimeinen "piste" -sana jää aivan sivun oikeaan alanurkkaan. Tulostin tekstin kangasarkille. Tämän jälkeen hahmottelin leivinpaperille hahmon, joka seisoo selkä päin kädet levitettyinä kallion reunalla. Kiinnitin leivinpaperin kankaalle ja ompelukoneen kanssa kirjoin hahmon ääriviivat. Lopuksi kirjoin vapaalla kädellä, ompelukoneella, hahmon rintaan liekin.

20150818_113948 20150818_172557

Teoksen valmistuttua hihittelin hiukan lisää! :D Nyt vaan pohdin, että mihin sen laittaisin? Osaksi vaatetta tai esimerkiksi kassia? Vai kehyksiin, kuten ihan oikean taideteoksen? Kehystäminen saattaa olla kaikista fiksuin vaihtoehto, sillä en ole ollenkaan varma miten tulostus kestää pesua. Ja kaiken lisäksi tykästyin tähän lyriikkaideaan sen verran, että päässäni muhii myös kaikenlaisia uusia ideoita lempiyhtyeisiini liittyen ;)