Posts Tagged ‘minä’

Sydänkäpy

Tuntuu että jokainen postaus alkaa toteamalla, että kylläpä aika rientää.. Edellisestä kirjoituksesta on taas pitkä tovi. Tosin viime kuukaudet ovat hujahtaneet vauhdilla ja kiireessä; kesä on tietysti hääpukujen sesonkiaikaa, sain jännittävän tilauksen WÖYH!-yhtyeen uuteen levyyn liittyen ja lisäksi lapset ovat olleet pari kuukautta lomalla leikkikoulusta. Aikamoista palasien yhteensovittelu siis, jälleen kerran.

20160720_095217_resized

Haluan kertoa hiukan siitä mitä minun toimenkuvaani Sydänkävyssä kuuluu. Sydänkäpy on erikoistunut ihaniin Maggie Sottero-hääpukuihin. Puvut ovat upeita designer-pukuja täynnä yksityiskohtia. Liike sijaitsee Turussa osoitteessa Maariankatu 3. Ensinnäkin teen siis työtunnit niin, että laskutan ne omalla toiminimelläni. Tämä on ollut iso askel eteenpäin yrittäjyyden maailmassa. Pääasiassa ompelen, eli teen tarvittavia korjauksia ja muutoksia hääpukuihin. Syksyn aikana ajatuksena on että siirtyisin enemmän myös myymälän puolelle tekemään sovituksia. Siinä vaiheessa kun aloitin keväällä, oma ajatukseni korjauksista käsitti lähinnä helman lyhennystä ja kokomuutoksia. Ilokseni olen saanut huomata että työ pitää sisällään myös paljon muuta!

    20160323_161945_resized-001 20160324_133245_resized-001
Ensimmäinen työni keväällä oli 50-luvun tyylisen mekon kädenteiden muokkaus ja pitsiyläosan ompelu.
 

Continue reading “Sydänkäpy” »

Pala palalta

Minä olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi aikamoista myllerrystä. Kaikki taisi alkaa kyllä jo lasten syntymien aikoihin. Äidiksi tuleminen oli iso muutos. Ehkä muutosta jollain tapaa vielä korosti se, että halusin viettää lasten kanssa ensimmäiset vuodet kotona. Siihen asti elämä oli ollut yhtä haipakkaa; koulu, ylioppilaskirjoitukset, opiskelu, ammatti, työpaikka, ensiasunto, naimisiinmeno… Varmaan aika monen korvaan kuulostaa tutulta, turvalliselta ja ns. normaalilta nuoren ihmisen elämältä. Jokin ei vaan tuntunut ihan oikealta. Olen aiemmin kirjoittanut tänne, miten olen ajautunut perustamaan oman toiminimen ja päättänyt opiskella vaatetusalaa. Nuo pienet unelmat alkoivat kypsyä kun mieli sai hengähdystauon. Useampikin ihminen taisi olla tuomitsemassa niitä hullutteluksi, mutta omapa on elämäni ja minähän sitä saan päivittäin elää. Miksi en siis tekisi siitä sellaista kuin haluan?

20160630_131020_resized

Continue reading “Pala palalta” »

Afroditen kello tikittää..

20151030_184741_resized

Viime viikonloppuna touhuiltiin Halloweenin parissa! Halloween pohjautuu muinaisten kelttien talven alkamisen päivään ja sadonkorjuun juhlaan.  Suomessa Halloween on kietoutunut yhteen pyhäinpäivän kanssa, eikä se tietenkään miellytä kaikkia. Molemmille juhlille yhteistä on kuitenkin uskomus siitä, että aattoyönä maailman ja yliluonnollisen rajat hämärtyvät ja vainajien henget ovat liikkeellä. Itselläni on hiukan ristiriitaiset ajatukset Halloween-juhlaa kohtaan, sillä minun lapsuudessani sitä ei vielä varsinaisesti vietetty. Omat lapseni todennäköisesti omaksuvat Halloweenin omaksi juhlakseen, sillä sitä vietetään monissa hoitopaikoissa ja kerhoissa naamiaisten muodossa.

afrodite laura olli
Laura Ollin/KokaKoralin taideteos Afroditesta

Continue reading “Afroditen kello tikittää..” »

“Vaikka uskoisit itseesi, voit silti olla ihan paska”

 

20151009_121055_resized

Näin. Tämä lausahdus koristaa nyt työhuoneeni uutta kirjahyllyä. Jossakin haastattelussa artisti Paperi T eli Henri Pulkkinen totesi: "Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska". Lause jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta se päätyi omana versiona kehyksiin asti. Kirjailun tein eräänä huonona maanantaina, kun mikään ei tuntunut onnistuvan – ompelukonekaan ei toiminut, kuten kirjailun jäljestä huomaa. Se saa nyt toimia motivaattorina. Toisaalta tuohon lauseeseen kiteytyy paljon pelkoa ja toisaalta se antaa kiukkuvoimaa pyrkiä paremmaksi. Tuon pelon ja epävarmuuden haluan voittaa tavalla tai toisella, sillä se on pahin vastustaja. Epäonnistuminenkin on okei, sillä silloin on sentään uskaltanut yrittää.

Opiskelu on edennyt ensimmäiseen näyttötutkintoon. Keväällä suoritetaan toinen puolikas ja sitten olisikin aika tehdä päätöksiä. Haluan tehdä tätä luovaa työtä ja kehittyä paremmaksi. Tarpeellista olisi kuitenkin myös saada rahaa ruokaan ja asumiseen, kappas vaan! Onko minusta täysipäiväiseksi yrittäjäksi vai olisiko esimerkiksi osa-aikainen työ vaihtoehto yrittäjyyden rinnalle? Haluavatko ihmiset ylipäätään itselleen minunnäköisiäni vaatteita tai tuotteita? Olenko tarpeeksi taitava vai luulenko vain olevani? Millaisilla resursseilla pääsen haluamaani tulokseen? Monenlaisia kysymyksiä sinkoilee ilmassa..

Luotan kyllä myös siihen, että jotkut asiat saavat suunnan omalla painollaan. Erilaisia mahdollisuuksia voi tulla eteen aivan yllättäenkin. Tärkeintä on osata ja uskaltaa tarttua niihin ennen kuin mahdollisuus katoaa. Ja joskus onnistuminen vaatii sen hypyn tuntemattomaan, niin hurjalta kuin se tuntuukin. Minä yritän edelleen edetä päivän kerrallaan ja katsoa tarkkaan mitä horisontissa näkyy. Jospa siellä siintäisikin merkki oikeasta suunnasta?

 

Syksyn lehtien maalausta

 

20150924_135041_resized

Pidän syksystä. Olen syntynyt syksyllä. Syksyinen luonto on kaunis. Varsinkin syksyn tuoma värimuutos kesän vihreyteen on taianomaista. Pimeydestä, sateesta ja kylmästä en erityisesti pidä.. Enkä syysflunssista, joista nytkin on yksi yrittämässä niskan päälle. Mutta, kaikesta huolimatta on mukavampaa kun on neljä erilaista vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on kuitenkin jotain mitä odottaa; syksyssä ne taitavat olla juuri värit ja maahan putoilevat lehdet.

20150924_133503_resizedJo viime syksynä kokeilin painamista syksyn lehtien avulla. Se osoittautui varsin hauskaksi puuhaksi, joten nyt oli uusintakokeilun aika! Ihan tavallisten vesivärien kanssa saa painettua hauskoja värikkäitä lehtiä paperille. Niitä voi vaikka leikata irti koristamaan kortteja tai paperin voi käyttää lahjapaperina.

Continue reading “Syksyn lehtien maalausta” »

Venyttelyä aivoille

20150808_120652_resized

Kyllä, minäkin olen hurahtanut värittämiseen! Vannoin, etten kirjoita juttua kyseisestä aiheesta, koska kaikki muutkin kohkaavat siitä koko ajan. Mutta nyt pyörrän puheeni – kaikki tämä vain sen vuoksi, että se on oikeasti hauskaa ja toimii minulle. Värityshetki on erinomainen tapa katkaista kiire ja stressi. Erityisen tylsänä päivänä yritän järjestää useamman, pienen mahdollisuuden värityskirjalle.

Minulla on tällä hetkellä kaksi värityskirjaa. Förtrollade skogen, eli Lumottu metsä, oli pakko ostaa ihastuttavien kuvien vuoksi, vaikka Väritä itsellesi mielenrauhaa -kirjasta oli valmiina vain muutama kuva. Näillä taidetaankin pärjätä pidemmän aikaa.. Olen ollut molempiin kirjoihin tyytyväinen, sillä kuvia on todella monta, ne ovat erilaisia ja paperi on laadukasta. Itse olen tällä hetkellä mieltynyt värittämään tusseilla ja ainakin toistaiseksi paperi on kestänyt ne kelvollisesti.

20150827_173731_resized

Continue reading “Venyttelyä aivoille” »

Kesänäpertelyä; kukkaseppele

2015-07-23 12.35.11

Minun lapsuudessani tehtiin kukkaseppeleitä, monen monta kesässä. Olen jatkanut tätä pientä kesäperinnettä omien tyttärieni kanssa. Tällä viikolla teimme ensimmäiset seppeleet kesäkukista. Voikukkaseppeleitä näperreltiin jo keväämmällä, mutta niitä ei oikeastaan vielä lasketa.. Juuri nyt on kesän kukkaloisto parhaimmillaan seppeleiden tekemistä varten!

Continue reading “Kesänäpertelyä; kukkaseppele” »

Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?

DSC03572 DSC03573 DSC03584

Näin meiltä kysäisi Kuralan Kylämäessä talon emäntä, kun keittiöön astuimme. Täytyipä minun ja äitini myöntää, ettei ole tutusta ruokalajista kyse. Apupöydällä olivat kukkakaalit ja porkkanat likoamassa kesäkeittoa varten. Herneet odottivat vuoroa omassa astiassaan. Mustikoitakin oli metsästä löytynyt kaksi kipollista. Keittiössä tuoksui aamulla pesään sytytetty tuli ja pannussa keitetty kahvi. Peräkammarissa asuville kesävieraiden iloksi vaihdettiin maljakkoon uudet kukkaset. Olimme matkustaneet kynnyksen yli suoraan 1950-luvulle.

Continue reading “Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?” »

“Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” -Muumimamma-

DSC03524

Ja niin me sitten lähdimme kohti Naantalin Muumimaailmaa! Päivä oli sateinen, mutta väkeä riitti silti. Eikä kunnon sade alkanut kuin vasta viiden maissa iltapäivällä, ja kuudeltahan saari meneekin jo kiinni. Olemme käyneet Muumimaailmassa joka kesä nyt viiden vuoden ajan ja sitä ennen olen piipahtanut siellä joskus peruskouluikäisenä. Vierailut ovat aina olleet onnistuneita ja Muumimaailmassa on vietetty koko päivä. 

DSC03459

Continue reading ““Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” -Muumimamma-” »

Minun Provinssini, lauantai 27.6.2015

DSC03421

Provinssin viimeinen päivä, lauantai. Aika hassua, että pelkästään siitä kirjoittaminen aiheuttaa haikeita tunnelmia. Tietoisuus siitä, että festarielämä oli lopuillaan aiheutti nyyhkyfiiliksiä. Seuraavana päivänä pitäisi opetella peseytymään vedellä desinfiointiaineen sijaan, syödä terveellisesti ja nukkua sängyssä – mitä ihmettä! Päivän ohjelma olisi jälleen aika tiukka. Lisäksi iltapäivällä vietettäisiin grillipippaloita Stam1nan poikien kanssa.

Alueelle pääsi jälleen aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, klo 12.30. Suuntasimme päälavalle, Mainland Stagelle katsomaan Scandinavian Music Groupia. Mukavaa, kepeää, kesäistä musiikkia päivän alkajaisiksi. Jenni Vartiainen jatkoi samalla lavalla varmalla otteellaan. Kolme festarointipäivää alkoi tuntua kropassa, mutta tulevat grillijuhlat pitivät mielen pirteänä. Minä kipitin CampStam1nalle ja mies jäi alueelle kuuntelemaan musiikkia. Minulta jäi väliin First Aid Kit, joka olisi mukavasti jatkanut taitavien muusikkonaisten ketjua. Mutta, elämä on valintoja – ja tällä kertaa valitsin makkaran.

Continue reading “Minun Provinssini, lauantai 27.6.2015” »

1 2 3