Posts Tagged ‘kesä’

Kesänäpertelyä; kukkaseppele

2015-07-23 12.35.11

Minun lapsuudessani tehtiin kukkaseppeleitä, monen monta kesässä. Olen jatkanut tätä pientä kesäperinnettä omien tyttärieni kanssa. Tällä viikolla teimme ensimmäiset seppeleet kesäkukista. Voikukkaseppeleitä näperreltiin jo keväämmällä, mutta niitä ei oikeastaan vielä lasketa.. Juuri nyt on kesän kukkaloisto parhaimmillaan seppeleiden tekemistä varten!

Continue reading “Kesänäpertelyä; kukkaseppele” »

Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?

DSC03572 DSC03573 DSC03584

Näin meiltä kysäisi Kuralan Kylämäessä talon emäntä, kun keittiöön astuimme. Täytyipä minun ja äitini myöntää, ettei ole tutusta ruokalajista kyse. Apupöydällä olivat kukkakaalit ja porkkanat likoamassa kesäkeittoa varten. Herneet odottivat vuoroa omassa astiassaan. Mustikoitakin oli metsästä löytynyt kaksi kipollista. Keittiössä tuoksui aamulla pesään sytytetty tuli ja pannussa keitetty kahvi. Peräkammarissa asuville kesävieraiden iloksi vaihdettiin maljakkoon uudet kukkaset. Olimme matkustaneet kynnyksen yli suoraan 1950-luvulle.

Continue reading “Tiedättekö mitä on kaalinkantasoppa?” »

“Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” -Muumimamma-

DSC03524

Ja niin me sitten lähdimme kohti Naantalin Muumimaailmaa! Päivä oli sateinen, mutta väkeä riitti silti. Eikä kunnon sade alkanut kuin vasta viiden maissa iltapäivällä, ja kuudeltahan saari meneekin jo kiinni. Olemme käyneet Muumimaailmassa joka kesä nyt viiden vuoden ajan ja sitä ennen olen piipahtanut siellä joskus peruskouluikäisenä. Vierailut ovat aina olleet onnistuneita ja Muumimaailmassa on vietetty koko päivä. 

DSC03459

Continue reading ““Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” -Muumimamma-” »

Minun Provinssini, lauantai 27.6.2015

DSC03421

Provinssin viimeinen päivä, lauantai. Aika hassua, että pelkästään siitä kirjoittaminen aiheuttaa haikeita tunnelmia. Tietoisuus siitä, että festarielämä oli lopuillaan aiheutti nyyhkyfiiliksiä. Seuraavana päivänä pitäisi opetella peseytymään vedellä desinfiointiaineen sijaan, syödä terveellisesti ja nukkua sängyssä – mitä ihmettä! Päivän ohjelma olisi jälleen aika tiukka. Lisäksi iltapäivällä vietettäisiin grillipippaloita Stam1nan poikien kanssa.

Alueelle pääsi jälleen aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, klo 12.30. Suuntasimme päälavalle, Mainland Stagelle katsomaan Scandinavian Music Groupia. Mukavaa, kepeää, kesäistä musiikkia päivän alkajaisiksi. Jenni Vartiainen jatkoi samalla lavalla varmalla otteellaan. Kolme festarointipäivää alkoi tuntua kropassa, mutta tulevat grillijuhlat pitivät mielen pirteänä. Minä kipitin CampStam1nalle ja mies jäi alueelle kuuntelemaan musiikkia. Minulta jäi väliin First Aid Kit, joka olisi mukavasti jatkanut taitavien muusikkonaisten ketjua. Mutta, elämä on valintoja – ja tällä kertaa valitsin makkaran.

Continue reading “Minun Provinssini, lauantai 27.6.2015” »

Minun Provinssini, perjantai 26.6.2015

20150626_152645

Matkaamme jälleen muistojen tietä Seinäjoelle Provinssiin! Kolmantena päivänä, perjantaina, heräsin suorastaan virkeänä aurinkoiseen aamuun, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Tämä oli tietysti osittain korvatulppien ansiota.. Sivuhuomautuksena muuten; ostin ennen festareita musiikkiliikkeestä oikein kunnon korvatulpat, merkkiä ACS. Mitä pidemmälle Provinssi eteni, sitä tyytyväisempi olin hankintaani. Maksoin niistä 15€ ja olivat minun korviini juuri sopivat. Tuntui oikeasti siltä, että musiikin volyymia olisi vain pienennetty – mitään muuta eroa en keikoilla huomannut. Suosittelen siis! Tietystikään niiden kanssa ei voinut nukkua, vaan siihen tarkoitukseen oli vanhat kunnon vaahtomuovitulpat. Asiaan!

Continue reading “Minun Provinssini, perjantai 26.6.2015” »

Minun Provinssini, torstai 25.6.2015

Hiphei! Palataanpa tänään viikon taakse torstaihin ja Seinäjoelle Provinssiin. Näyttämönä siis festarialue ja CampStam1na, lavasteena teltta. Tarinan henkilöinä minä, mieheni, leirinnän asukit, Stam1na ja festarikansa.

20150625_160134

Ensimmäinen yö sujui oikein mukavasti sateen ropinasta huolimatta. Hyvä makuupussi, tyyny ja ilmatäytteinen sekä tavallinen makuualusta päällekkäin toimivat oikein kiitettävästi. Telttakaan ei ollut alkanut vuotaa. Innostuneet CampStam1nalaiset pitivät pientä mölinää yöllä, mutta sehän on vaan asiaan kuuluvaa ja korvatulpat on keksitty. Aamu valkeni kirkkaana ja mieli odottavaisena. Muutamia uusia leiriytyjiä ilmestyi CampStam1naan telttojensa kanssa.

Continue reading “Minun Provinssini, torstai 25.6.2015” »

Minun Provinssini, keskiviikko 24.6.2015

DSC03252 (2)

Oivoi.. Aivan hirveä Provinssidarra ollut päällä koko viikon. Tiedä sitten parantaako vai pahentaako tämän kirjoittaminen tilannetta? Tosiaan, viime viikon keskiviikkona olin tähän aikaan Seinäjoella viettämässä oikein kunnon aivot-narikkaan -lomaa, ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen. Festivaalin odottaminenhan alkoi jo puoli vuotta sitten. Joulukuun alussa 2014, yhtye nimeltä Stam1na ilmoitti soittavansa kesällä 2015 Provinssissa neljänä päivänä, yhteensä neljä kokonaista albumia. Myyntiin tullut lippupaketti sisälsi festarirannekkeen lisäksi majoittumisen CampStam1nalla, jossa tulisi olemaan kaikenlaista ekstratoimintaa. Tästä asiasta minulle tuli välittömästi pakko-päästä -tunne. Ei tällaista tulisi enää koskaan tapahtumaan! Toistaiseksi taidan olla meidän perheen pahin Stam1na-fani, mutta mieskin innostui ajatuksesta ja niinpä liput ostettiin aikalailla heti ilmoitustaululle roikkumaan. Jännitystä lisäsi sekin, että Stam1nan foorumilta, jonne itsekin silloin tällöin kirjoittelen (terkkuja! <3), oli osallistumassa useampikin anonyymi nettituttava. Hui!

Continue reading “Minun Provinssini, keskiviikko 24.6.2015” »

Kesätossut jalkaan ja menoksi!

Kävimme taannoin erään marketin hintayllätystarjousralli-päivillä ja törmäsimme alennuslaariin täynnä kesätossuja. En ole crocs-fani, enkä ole missään vaiheessa halunnut sellaisia lapsilleni ostaa, mutta feikkimalliset tipahtivat kuitenkin ostoskärryn pohjalle – hintaan 5€. Vanhempi tyttäreni on kuulemma AINA halunnut juuri tällaiset kengät. No, myönnyin ostamaan ne koska ajattelisin niiden olevan käytännölliset esimerkiksi rannalla tai maauimalassa.

WP_20150523_002 (2)

Todella harvoin ostan mitään samanlaista meidän perheen sisaruksille, mutta tällä kertaa oli pakko suppean värivalikoiman vuoksi. Piti siis keksiä keino koristella uudet kesätossut persoonallisiksi! Aitoihin crocseihin saa koristenappeja, mutta sellaisia ei nyt juuri sattunut olemaan käden ulottuvilla. Pengoimme siis oman nappivaraston läpi ja molemmat lapset saivat valita sieltä mieleisensä koristeet.

WP_20150523_005 (2)

Seuraavaksi piti tonkia miehen kalastustarvikkeita, joiden seasta löytyi kuitusiimaa. Neulan, kuitusiiman ja geeliliiman avulla (solmukohtaan) kiinnitin napit uusiin kesätossuihin ja menokengät olivat hetkessä valmiit! Aika ja käyttö näyttävät, kuinka hyvin viritykseni kestää. Mutta ulkonäössä ei kyllä ole mitään valittamista ;) Tervetuloa kesä!

InstagramCapture_9392b1d4-0c6b-42bb-bc77-8ead573f7d69

Tyttöjen kesämenopeli

Muutama viikko sitten saimme taas kaivaa kesämenopelin varastosta! Kyseessä on minun polkupyöräni, johon on kiinnitetty kaksi istuinta lapsille. Yhdistelmä, jota monet ihmettelevät ja kauhistelevat tai sitten ovat kovin ihastuneita ja kiinnostuneita tilauspaikasta. Tämä on jo toinen kesä kun poljemme tämän systeemin kanssa ympäri kaupunkia. Liekö tämä tullut verenperintönä, sillä minuakin on pikkuveljeni kanssa 80-luvun lopulla kuljetettu yhden polkupyörän päällä – tosin hieman erilaisilla istuimilla..

InstagramCapture_332c112f-5815-4e59-8b1b-e671774fbdde

Kaikki lähti tietysti toisen lapsen syntymästä. Yhden lapsen kanssa pyöräily oli hauskaa ja helppoa. Toista autoa ei tarvittu eikä ollut huolta bussiaikatauluista. Toisen neidin synnyttyä hoksasin ettei kulkeminen onnistukaan niin helposti. Jäin kaipaamaan pyöräilyn tuomaa vapautta ja lähdin selvittelemään asiaa vuosi sitten kesän kynnyksellä. Ensimmäinen vaihtoehto oli laatikkopyörä, jollaisen totta puhuen vieläkin haluaisin. Kyytiin mahtuisi helposti kaksi lasta  ja molemmat olisivat puhe-etäisyydellä pyörän edessä. Mutta säilytys ja hinta muodostuivat lopulta ongelmaksi. Peräkärryä pohdiskelin myös, mutta totesin sen olevan aivan yhtä hankala säilyttää. Enkä jostain syystä pidä ajatuksesta, että lapset kulkevat pyörän perässä "keskenään". Hyvin todennäköisesti pienessä kopperossa olisi myös syntynyt tappelu jos toinenkin.

Continue reading “Tyttöjen kesämenopeli” »