Minun Provinssini, torstai 25.6.2015

Hiphei! Palataanpa tänään viikon taakse torstaihin ja Seinäjoelle Provinssiin. Näyttämönä siis festarialue ja CampStam1na, lavasteena teltta. Tarinan henkilöinä minä, mieheni, leirinnän asukit, Stam1na ja festarikansa.

20150625_160134

Ensimmäinen yö sujui oikein mukavasti sateen ropinasta huolimatta. Hyvä makuupussi, tyyny ja ilmatäytteinen sekä tavallinen makuualusta päällekkäin toimivat oikein kiitettävästi. Telttakaan ei ollut alkanut vuotaa. Innostuneet CampStam1nalaiset pitivät pientä mölinää yöllä, mutta sehän on vaan asiaan kuuluvaa ja korvatulpat on keksitty. Aamu valkeni kirkkaana ja mieli odottavaisena. Muutamia uusia leiriytyjiä ilmestyi CampStam1naan telttojensa kanssa.

Continue reading “Minun Provinssini, torstai 25.6.2015” »

Minun Provinssini, keskiviikko 24.6.2015

DSC03252 (2)

Oivoi.. Aivan hirveä Provinssidarra ollut päällä koko viikon. Tiedä sitten parantaako vai pahentaako tämän kirjoittaminen tilannetta? Tosiaan, viime viikon keskiviikkona olin tähän aikaan Seinäjoella viettämässä oikein kunnon aivot-narikkaan -lomaa, ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen. Festivaalin odottaminenhan alkoi jo puoli vuotta sitten. Joulukuun alussa 2014, yhtye nimeltä Stam1na ilmoitti soittavansa kesällä 2015 Provinssissa neljänä päivänä, yhteensä neljä kokonaista albumia. Myyntiin tullut lippupaketti sisälsi festarirannekkeen lisäksi majoittumisen CampStam1nalla, jossa tulisi olemaan kaikenlaista ekstratoimintaa. Tästä asiasta minulle tuli välittömästi pakko-päästä -tunne. Ei tällaista tulisi enää koskaan tapahtumaan! Toistaiseksi taidan olla meidän perheen pahin Stam1na-fani, mutta mieskin innostui ajatuksesta ja niinpä liput ostettiin aikalailla heti ilmoitustaululle roikkumaan. Jännitystä lisäsi sekin, että Stam1nan foorumilta, jonne itsekin silloin tällöin kirjoittelen (terkkuja! <3), oli osallistumassa useampikin anonyymi nettituttava. Hui!

Continue reading “Minun Provinssini, keskiviikko 24.6.2015” »

Farkkukorsetti ja pyrstöhame

27

Taisi olla vielä kylmä kevät, helmikuuta, kun kännykkääni kilahti Varpun viesti; haluaisitko osallistua TFCD-kuvaukseen tekemäsi vaatteen kanssa? Vastasin sen enempää miettimättä kyllä! Tämän tyyppisten kuvausten ideana on siis tehdä luovaa ja hauskaa yhteistyötä ilman rahallista panostusta tai rahallisen edun tavoittelua. Jokainen kuvauksiin osallistuva saa kuvat käyttöönsä, ja niitä voi sitten jakaa sosiaalisessa mediassa tai blogissa. Loistava mahdollisuus aloittelevalle tekijälle luoda kontakteja ja tuoda esille omaa osaamistaan!

Hyvin nopeasti aloin kuvauksia varten hahmotella mielessäni kierrätysmateriaalista tehtyä ilta/fantasiapukua. Farkku on minulle mieluinen materiaali, joten päädyin ideoimaan siitä jotakin sellaista, mitä ei tavallisesti tulisi tehtyä. Mitään en ostaisi uutena, vaan kaiken olisi löydyttävä varastoista.Onnekseni sattui niin, että koulutuksessa käytiin kevään aikana läpi kierrätysteemaa, jonka yhteydessä sain ommella asun kuvauksia varten. Jännitystä tähän toi se, että sovitusmahdollisuutta ei ollut.. Piirsin kaavat ja ompelin kaiken vain Varpun antamien mittojen perusteella.

Continue reading “Farkkukorsetti ja pyrstöhame” »

Kuvauspäivä Linnakepuistossa

11

Jipii, olen innoissani! Talvesta alkaen ideoitu kuvauspäivä on viimein takanapäin. Ja voi pojat, millaisia kuvia saatiinkaan otettua.. Aloitan kokemuksen purkamisen kertomalla kuvauspäivästä ja siihen liittyvistä valmisteluista. Koko homma lähti liikkeelle, kun Varpu kysyi minulta haluaisinko osallistua TFP-kuvauksiin. TFP/TFCD-kuvaus tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kuvaus järjestetään ilman suurempaa rahallista panostusta - jokaisen erityistaitoja hyödyntäen. Kenellekään ei makseta rahallista palkkiota, vaan jokainen saa oman panoksensa vastineeksi käyttöönsä kuvauksessa otetut valokuvat. Minun osuuteni kuvauksissa olisi mallin vaatettaminen. Vastasin heti kyllä! Loistava ajatus ja upea tapa aloitteleville tekijöille tuoda esille omaa osaamistaan.

_TGP7663

Continue reading “Kuvauspäivä Linnakepuistossa” »

“Raparperin alla, äidin kasvimaalla…”

Yhtä kesän ensimmäisistä herkuista, raparperia, on voinut jo jonkin aikaa kerätä talteen. Minä saan sitä oman äitini kasvimaalta, jossa komeilee monta isoa raparperia. Meidän keittiössä raparperista valmistuu kiisseliä, piirakkaa, mehua muiden marjojen kaverina ja hilloketta. Hilloke maistuu pannukakun tai lättyjen kanssa ja toimii vallan mainiosti leivonnaisten täytteenä. Tällä kertaa tein ensimmäisestä hillokesatsista samantien marmoripintaisen raparperipiirakan. Piirakan jälkeen hilloketta jäi vielä kaksi rasiallista pakkaseen.

DSC03209

Raparperihilloke

1,5l raparperipaloja

tilkka vettä (etteivät raparperit pala pohjaan)

reilu 2dl hillosokeria

1 kanelitanko

Pese raparperin varret ja pilko ne paloiksi mittakippoon. Kaada vesitilkka ja raparperit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, raparperit pehmenevät melko nopeasti. Lisää kanelitanko ja hillosokeri. Keitä hiljalleen 10-15 min. Ongi kanelitanko pois ja jätä jäähtymään. Käytä leivontaan tai pakasta purkeissa.

WP_20150609_004

Raparperi-marmoripiirakka

Pohja:

100g margariinia tai voita

1dl sokeria

1 muna

2,5dl vehnäjauhoja

(0,5dl kauraleseitä)

1tl leivinjauhetta

1tl jauhettua kardemummaa

Täyte:

raparperihilloketta noin 2dl

1prk kermaviiliä

 1 muna

1rkl vaniljasokeria

pinnalle fariinisokeria

Vaahdota sokeri ja margariini/voi. Lisää muna sekä jauho-(kauralese-)leivinjauheseos. Levitä taikina voidellun pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, muna ja vaniljasokeri keskenään. Kaada raparperihilloke pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kaada kermaviiliseos spiraalinmuotoisesti hillokkeen päälle. Tee marmorikuviota vetämällä ympyräkuviota piirakan pintaan, esimerkiksi lusikan varren kanssa. Ripottele pinnalle fariinisokeria. Paista 200 asteisessa uunissa 30-40min. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoamista. Kaveriksi kelpaa vaikka jäätelö!

Kesätossut jalkaan ja menoksi!

Kävimme taannoin erään marketin hintayllätystarjousralli-päivillä ja törmäsimme alennuslaariin täynnä kesätossuja. En ole crocs-fani, enkä ole missään vaiheessa halunnut sellaisia lapsilleni ostaa, mutta feikkimalliset tipahtivat kuitenkin ostoskärryn pohjalle – hintaan 5€. Vanhempi tyttäreni on kuulemma AINA halunnut juuri tällaiset kengät. No, myönnyin ostamaan ne koska ajattelisin niiden olevan käytännölliset esimerkiksi rannalla tai maauimalassa.

WP_20150523_002 (2)

Todella harvoin ostan mitään samanlaista meidän perheen sisaruksille, mutta tällä kertaa oli pakko suppean värivalikoiman vuoksi. Piti siis keksiä keino koristella uudet kesätossut persoonallisiksi! Aitoihin crocseihin saa koristenappeja, mutta sellaisia ei nyt juuri sattunut olemaan käden ulottuvilla. Pengoimme siis oman nappivaraston läpi ja molemmat lapset saivat valita sieltä mieleisensä koristeet.

WP_20150523_005 (2)

Seuraavaksi piti tonkia miehen kalastustarvikkeita, joiden seasta löytyi kuitusiimaa. Neulan, kuitusiiman ja geeliliiman avulla (solmukohtaan) kiinnitin napit uusiin kesätossuihin ja menokengät olivat hetkessä valmiit! Aika ja käyttö näyttävät, kuinka hyvin viritykseni kestää. Mutta ulkonäössä ei kyllä ole mitään valittamista ;) Tervetuloa kesä!

InstagramCapture_9392b1d4-0c6b-42bb-bc77-8ead573f7d69

Keskiaikaisissa tunnelmissa

Koulutuksessa ollaan nyt keskitytty asiakastöihin. On aina tosi jännittävää, miltei pelottavaa, tehdä jollekin toiselle ja kun kyseessä on vielä maksava asiakas niin paineet ovat entistä kovemmat. Jännitys tulee kai suurilta osin siitä, että haluan tehdä työni hyvin ja laadukkasti niin että lopputulos on myös kestävä. Yhtä lailla toiselle tekeminen on ihanaa ja kivaa! On todella hieno tunne nähdä omat kuvitelmat ja luonnokset toteutuneina.

Koko näytön kaappaus 21.5.2015 131441

Continue reading “Keskiaikaisissa tunnelmissa” »

Huppu päässä kesät talvet

Perjantain iloksi sain vihdoin viimein viimeisteltyä uuden hupputakkini käyttökuntoon! Ehkä hieman myöhässä tosin, sillä aurinko on viimeinkin alkanut lämmittää mukavasti. Onpahan ainakin syksyä varten jotain kivaa päällepantavaa. Takki on väliprojekti opiskeluihin liittyen – piti siis asiakastöiden välissä keksiä jotakin puuhaa.

DSC03170

Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä vuodelta 2010. Tykkään tosi paljon mallista, siinä on jotain joka tuo mieleeni 1960-luvun ja lisäksi Pikku Myyn. 

Continue reading “Huppu päässä kesät talvet” »

Tyttöjen kesämenopeli

Muutama viikko sitten saimme taas kaivaa kesämenopelin varastosta! Kyseessä on minun polkupyöräni, johon on kiinnitetty kaksi istuinta lapsille. Yhdistelmä, jota monet ihmettelevät ja kauhistelevat tai sitten ovat kovin ihastuneita ja kiinnostuneita tilauspaikasta. Tämä on jo toinen kesä kun poljemme tämän systeemin kanssa ympäri kaupunkia. Liekö tämä tullut verenperintönä, sillä minuakin on pikkuveljeni kanssa 80-luvun lopulla kuljetettu yhden polkupyörän päällä – tosin hieman erilaisilla istuimilla..

InstagramCapture_332c112f-5815-4e59-8b1b-e671774fbdde

Kaikki lähti tietysti toisen lapsen syntymästä. Yhden lapsen kanssa pyöräily oli hauskaa ja helppoa. Toista autoa ei tarvittu eikä ollut huolta bussiaikatauluista. Toisen neidin synnyttyä hoksasin ettei kulkeminen onnistukaan niin helposti. Jäin kaipaamaan pyöräilyn tuomaa vapautta ja lähdin selvittelemään asiaa vuosi sitten kesän kynnyksellä. Ensimmäinen vaihtoehto oli laatikkopyörä, jollaisen totta puhuen vieläkin haluaisin. Kyytiin mahtuisi helposti kaksi lasta  ja molemmat olisivat puhe-etäisyydellä pyörän edessä. Mutta säilytys ja hinta muodostuivat lopulta ongelmaksi. Peräkärryä pohdiskelin myös, mutta totesin sen olevan aivan yhtä hankala säilyttää. Enkä jostain syystä pidä ajatuksesta, että lapset kulkevat pyörän perässä "keskenään". Hyvin todennäköisesti pienessä kopperossa olisi myös syntynyt tappelu jos toinenkin.

Continue reading “Tyttöjen kesämenopeli” »

Donitsi+muffinssi=doffinssi?

DSC03057

DSC03067

Leivoin vapun kunniaksi perinteisiä vappudoffinsseja. Eikös toinen kerta lasketa jo perinteeksi? ;) Ensimmäisen kerran ajauduin sattumuksien kautta leipomaan doffinsseja viime vuonna, kun olin päättänyt tehdä donitseja, mutten löytänyt mistään donitsipeltiä! Jopa soitin pariin liikkeeseen, joista kummastakin sain eioota vastaukseksi. Rasvassa en halunnut donitseja paistaa. Ratkaisu löytyi viimein pikkuveljen keittiökaapin perältä – muffinssipelti.

Continue reading “Donitsi+muffinssi=doffinssi?” »

1 3 4 5 6 7 10