Kävimme koko perheen voimin viettämässä päivää keväisessä Tukholmassa. Pääkohteena oli elävä satutalo Junibacken ja siellä vastikään avattu Muumi-näyttely. Kyseessä on paikka, johon jokaisen lapsiperheen kannattaa tutustua! Junibacken sijaitsee Djurgårdenin saarella ja se on avattu vuonna 1996.

Junibacken on erittäin lapsiystävällinen paikka, totta kai. Siellä voi tavata monia lastenkirjoista tuttuja kavereita, kuten Mimmi Lehmän ja Variksen, Viirun ja Pesosen, Mikko Mallikkaan ja tietysti Peppi Pitkätossun. Kaikki Junibackenin tilat on tarkoitettu leikkiä varten.

Erityisesti minua kiehtoo kaikkien upeiden yksityiskohtien määrä. Lapsia ei todellakaan aliarvioida, vaan satumaailmoja rakennettaessa on nähty paljon vaivaa jotta kaikki näyttäisi aidolta. Viirun ja Pesosen koti sekä puuverstas kuten Peppi Pitkätossun Huvikumpukin ovat taidonnäytteistä parhaimpia. Satujunaa huollettiin parhaillaan, mutta tämä näkyi hinnanalennuksena pääsylipuissa.

Hienoa minusta on myös se, kuinka hankalaksi aikuinen saattaa tuntea olonsa satutalossa – tarkoitan tätä todellakin vain hyvällä! Kaikki on tehty lasten mittakaavassa, ja pikkuruisiin taloihin ja soppiin on aikuisen lähes mahdotonta änkeä itsensä. Lapsilla on aikuisten maailmassa varmasti päivittäin samanlaisia kokemuksia; en ylety, on hankalaa tai vaikeaa, kukaan ei kuuntele. On siis mitä mainioin juttu, että Junibacken todella on lasten valtakunta, jossa aikuiset joutuvat varomaan ja harmittelemaan kun eivät ihan joka paikkaan pääsekään.

Muumi-näyttely on erityisen upea siksi, että mielestäni se on rakennettu Tove Janssonin kirjoja ja kuvituksia kunnioittaen. Seinät ovat täynnä alkuperäisiä piirustuksia ja niistä Muumien maailma levittäytyi koko huoneeseen - uimahuone, metsä, Muumitalo, Muumipapan urotyöt -kirjasta tutun Itsevaltiaan saaren maisemat, Tähtitorni ja paljon muuta.

Yksityiskohtia on jälleen rakennettu huolella. Varsinkin Muumitalo keittiöineen ja kellareineen on hyvin viehättävä. Leikkimään pystyy joka puolella, karusellissa saa pyöriä sekä veneellä soutaa. Puunrunko toimii liukumäkenä ja jäälautoilla sai hyppiä. Vedessä ui "oikeita" kaloja, joiden nappaamista voi yrittää. Eniten näyttelystä saa aikuinenkin irti, kun uskaltaa heittäytyä satumaailmaan ja elää omasta lapsuudesta tuttuja Muumi-tarinoiden hetkiä.

Lounaaksi syötiin tietysti pannukakkuja Junibackenin omassa ravintolassa. Siellä on oma keittiö ja leipomo – ja voi sitä valikoiman määrää! Herkullisia kakkuja, leivonnaisia ja karkkeja vaikka kuinka paljon. Tietysti tehty saduista saatujen vinkkien mukaisesti. Kotimatkalle lähdettiin ihanan myymälän kautta, josta tarttui mukaan pienet matkamuistot lapsille. Valikoimaan on sielläkin panostettu, krääsää ei juuri hyllyillä näkynyt.

Muumit viihtyvät Junibackenissa vuoteen 2017 saakka. Saapa nähdä innostummeko vielä itse uudelle vierailulle. Ainoa miinus oli ehkä väenpaljous, joka saattaa muutaman kuukauden päästä hiukan helpottaa. Tai tiedä häntä, voi olla että Muumit säilyttävät suosionsa koko näyttelyajan. En yhtään ihmettelisi, sillä sen verran hieno elämys tuo näyttely oli!