Minun Provinssini, torstai 25.6.2015

Hiphei! Palataanpa tänään viikon taakse torstaihin ja Seinäjoelle Provinssiin. Näyttämönä siis festarialue ja CampStam1na, lavasteena teltta. Tarinan henkilöinä minä, mieheni, leirinnän asukit, Stam1na ja festarikansa.

20150625_160134

Ensimmäinen yö sujui oikein mukavasti sateen ropinasta huolimatta. Hyvä makuupussi, tyyny ja ilmatäytteinen sekä tavallinen makuualusta päällekkäin toimivat oikein kiitettävästi. Telttakaan ei ollut alkanut vuotaa. Innostuneet CampStam1nalaiset pitivät pientä mölinää yöllä, mutta sehän on vaan asiaan kuuluvaa ja korvatulpat on keksitty. Aamu valkeni kirkkaana ja mieli odottavaisena. Muutamia uusia leiriytyjiä ilmestyi CampStam1naan telttojensa kanssa.

Festarialueen portit aukesivat klo 14.30, joten aikaa ihmettelyyn oli aamulla hyvin. Edellinen päivä oli ollut täynnä matkustusta ja ohjelmaa, joten vasta nyt ehti kunnolla katsella ympärilleen. CampStam1na sijaitsi ison CampProvinssin kulmalla. Jo ensimmäisen päivän aikana se osoittautui huomattavasti rauhallisemmaksi ja mukavammaksi paikaksi kuin yleinen leirintä, suihkujen puutteesta huolimatta. Myös festarialue Törnävän ulkoilualueen keskellä oli hyvin viihtyisä ja toimiva. Kuraa oli tietysti jokapaikassa, koska keskiviikkona satoi niin paljon. Saappaat ja villasukat osoittautuivat loistaviksi festariasusteiksi!

DSC03280

Ensimmäinen esiintyjä, jonka näimme torstaina oli norjalainen Honningbarna. Minulla ei ollut yhtyeen suhteen mitään ennakko-odotusta, joten loistava meno yllätti todella positiivisesti. Bändi otti yleisön omakseen, crowdsurfasi ja huudatti äänet käheiksi. Laulajalla oli joissain kappaleissa mukanaan sello, joka toi sopivan ripauksen erilaisuutta punkrock-yhtyeen esitykseen.

DSC03278

CMX veti hienon keikan vuosien tuomalla ammattitaidolla. Meno oli niin kuumaa, että Yrjänän kaljukin höyrysi lavalla! Harmi, etten saanut siitä kuvatodisteita.. ;) Olavi Uusivirta vakuutti myös omalla hullulla menollaan! Hänen keikallaan tuli myös ensimmäinen itku, kun Nuori ja kaunis soi Törnävän kesäillan hämärässä.

Oli täysin odotettavissa, että kaikkia keikkoja ei millään ehtinyt nähdä. Itse halusin myös pyöriä mukana CampStam1nan ohjelmissa, joten valintoja oli tehtävä. Esimerkiksi Mirel Wagnerin missasin, vaikka hän toivelistalla olikin. Lisäksi pientä väsymystä oli välillä ilmassa, joten levätäkin piti. Varsinkin kun Stam1nan Viimeinen Atlantis soisi vasta yöllä puoli yhden aikaan.. Yllättävän hyvillä fiiliksillä olin kuitenkin edelleen. Pieniä onnellisuuden hetkiä tuli pitkin päivää.

20150626_180609

CampStam1nan päivän kisailu oli iskurepliikkikisa, jossa oli tarkoitus iskeä koko Stam1naa tai yhtä bändin jäsenistä. En ollut ilmoittautunut kisaan etukäteen, ihan syystä – koska olen vanha ja varattu. Silti löysin hetken kuluttua itseni jonosta muiden höpsöjen joukosta. Ei jestas.. Pitääkö mun aina? Ilmeisesti pitää! Ja mikä olisikaan parempi tapa testata parisuhteen kestävyyttä kuin osallistua kisaan! :D Vetoan siveyssyihin, ja jätän käytetyt repliikit tässä kertomatta. Jos teille käy tuuri, niin näette yritykset joskus tulevaisuudessa joltakin tallenteelta. Tai ehkä löydätte netin ihmeellisestä maailmasta joitakin vinkkejä asiasta. Sen verran paljastan, etten voittanut. Ei siis tarvinnut lähteä aamuyöstä leipomaan patonkeja. Kuvaan kuitenkin pääsin <3

20150625_201631 (2)

Stam1na soittaisi Viimeinen Atlantis-levyn pinkissä, isossa teltassa. Keikkaa odotin innoissani, sillä levy on yksi suosikeistani ja poikkeuksellisen tärkeä myös siksi, että sen kautta olen tutustunut Stam1naan ja alkanut aktiivisesti kuunnella yhtyeen musiikkia. Eturiviin suunnattiin heti Turbonegron lopetettua ja toiseen riviin päästiin, jälleen kerran. Kronologisessa järjestyksessä seuraava levy olisi ollut Uudet kymmenen käskyä, mutta toteutuksellisista (?) syistä tässä vaiheessa oli VA:n vuoro. Stam1na saapui lavalle hyvin vähäeleisesti ja jännitystä oli selkeästi ilmassa. Väkeä oli paikalla aivan mahdottomasti! Sen tunsi eturivissä myös, sillä heti kun Piste jolta ei ollut paluuta räjähti käyntiin, alkoi pitin paine tuntua omassakin selässä.

DSC03293 (2)

DSC03298 (2)

Keikan taustalla pyöri upea esitys screeniltä. Jotain sellaista olin etukäteen aavistellutkin, mutta kun se nyt pyöri siinä silmien edessä, olivat kylmät väreet väistämättömiä. Lisäksi vierailijat olivat kuin kuorrutus berliininmunkin päällä. Eloonjääneenä, kertojana, mukana ollut Timo Mäkynen toi kasvot tarinalle ihmiskunnan tuhosta. Kappaleiden välissä ei kuultu välispiikkejä, vaan niiden sijaan Mäkynen lausui VA:n kirjapainoksesta löytyviä tekstejä. Lisäksi mukana oli taustalaulajana Sonja Nurmela, sellon varressa Perttu Kivilaakso ja Jäteputkiaivot-kappaleessa vieraili FM2000-yhtyeestä Rota.

DSC03318 (2)

Tuntui, että keikka oli ohi aivan liian nopeasti. Yhtäkkiä sitä tajusi, että ollaan viimeisessä kappaleessa, Viimeinen Atlantis. Siinä vaiheessa nousivat kyyneleet silmiin, enkä ilmeisesti ollut ainoa jolle niin kävi. Encorea ei soitettu ollenkaan, joka oli ehdottamasti kokonaisuuden kannalta oikea päätös. Ylimääräisten biisien sijaan yleisön joukkoon lenteli kiitokseksi kaikenlaista Kaikan hikisiä sukkia myöten.

Keikasta jäi hiukan hämmentynyt olo. Varsinkin kun kontrasti edellisen päivän keikkaan oli huikean iso. Kaiken iloittelun jälkeen vastassa oli yhtenäinen, herkkä, kaunis, raju, mahtava esitys. Yksi mieleenpainuneita hetkiä oli, kun Eloonjäänyt tuli lavalle loppuvaiheessa, eikä sanonut mitään. Todella toivon, että kyseinen keikka vielä joskus ilmestyy tallenteena, sillä se auttaisi kokemuksen jäsentämistä huomattavasti.

Leirinnässä ei uni tullut heti silmään, sen verran isoissa tunnelmissa tuntuivat vellovan kaikki osalliset. CampStam1nassa pikkuhiljaa rakentunut yhteishenki oli mitä mainioin. Kaksi päivää takana, kaksi jäljellä. Ei hetkeäkään kaduttanut että olin lähtenyt Provinssiin.

DSC03305 (2)

DSC03324 (2)

Leave a Reply