Minun Provinssini, perjantai 26.6.2015

20150626_152645

Matkaamme jälleen muistojen tietä Seinäjoelle Provinssiin! Kolmantena päivänä, perjantaina, heräsin suorastaan virkeänä aurinkoiseen aamuun, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Tämä oli tietysti osittain korvatulppien ansiota.. Sivuhuomautuksena muuten; ostin ennen festareita musiikkiliikkeestä oikein kunnon korvatulpat, merkkiä ACS. Mitä pidemmälle Provinssi eteni, sitä tyytyväisempi olin hankintaani. Maksoin niistä 15€ ja olivat minun korviini juuri sopivat. Tuntui oikeasti siltä, että musiikin volyymia olisi vain pienennetty – mitään muuta eroa en keikoilla huomannut. Suosittelen siis! Tietystikään niiden kanssa ei voinut nukkua, vaan siihen tarkoitukseen oli vanhat kunnon vaahtomuovitulpat. Asiaan!

DSC03274

Ensimmäiseksi herättyämme suunnistimme tuttavan luokse saunaan. Onnistuimme siis tällä reissulla välttämään CampProvinssin suihkujen testauksen. Saunan ja suihkun lisäksi pöytä oli katettu koreaksi; tarjolla oli lohikeittoa ja oikein kakkukahvit. Virkistymisoperaation jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt! On kyllä ihanaa, kun ympärillä on ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Kiitos vielä kerran, tiedätte keitä olette!

Alueelle pääsi perjantaina jo aikaisemmin, klo 13. Aikatauluistamme oli ympyröity todella monta esiintyjää ja niiden lisäksi minun piti vielä kipaista CampStam1nalle Uudet kymmenen kysymystä -tietokisaan, johon telttanaapurit olivat minut ystävällisesti ilmoittaneet. Ohjelmassa olisi Matti Johannes Koivu, Eva&Manu, Pariisin kevät, Mokoma, Apocalyptica ja Haloo Helsinki, nyt noin muutaman mainitakseni. Väleihin sitten vielä yhtä sun toista ja syödäkin pitäisi jossain vaiheessa. Huh! Onneksi aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyvällä mielellä.

Edellämainituista esiintyjistä Mokoma oli se, jota odotin eniten. Uusin levy Elävien kirjoihin on ollut minulle yksi vuoden musiikillisista kohokohdista, ja sitä on tullut kuunneltua todella paljon. Varsinkin vaikeina hetkinä levystä on ollut kovasti lohtua. Marko Annala on saanut vangittua levyn teksteihin jotain olennaista masennuksesta ja ihmisen mielenterveydestä. Kielikuvat tiivistävät suuria tunteita, turhautumista, kipua ja pelkoa. Tekstien lisäksi kappaleet toimivat kokonaisuudessaan todella hyvin, tykkään erityisesti levyn kitaroista.

DSC03337

Mokoman keikka oli rantalavalla, Island Stagella, jossa Stam1nakin soittaisi kesäyön hämärtyessä klo 01.00. Tällä kertaa jäin vähän kauemmas tarkkailemaan. Ehkä se oli ihan hyväkin, sillä pittitoiminta kukoisti tällä keikalla! Itse en ole vielä uskaltanut siihen pyöritykseen lähteä.. Ilahduttavaa oli, että järjestysmiehet olivat selkeästi tilanteen tasalla; he antoivat keikan aluksi muutamia ohjeita, mutta kehottivat kuitenkin ihmisiä pitämään hauskaa. Lisäksi moshpitissä viihtyvät, hikiset festarilaiset saivat vesituoppeja järkkäreiden toimesta. Hieno juttu!

Minulle Mokoman keikka oli yhtä fiilistelyä, varsinkin uusien kappaleiden osalta. Sinne missä aamu sarastaa ja Mutta minulta puuttuisi rakkaus olivat ihan huippuja! Ainoa uusimman levyn kappale, jota olen keikoilla jäänyt kaipaamaan on Irti - ehkä vielä joskus. Vanhemmista esimerkiksi Kuu saa valtansa auringolta oli vaikuttava, se taisikin ensimmäisenä avata kyynelpadot tällä keikalla.. On ihanaa kun musiikki liikuttaa, sellaisissa hetkissä on jotain taianomaista. Enkä minä oikeasti ihan jokaisella keikalla ole koko ajan pillittämässä, vaikka näistä Provinssi-raporteista saattaa sellaisen kuvan saada ;)

Heti Mokoman jälkeen piti juosta leirintään Stam1na-visaa varten. Onneksi siihen sai osallistua pareittain, vaikkei siitä meidän kohdallamme tainnut kovin paljoa apua olla. Kysymykset olivat niin vaikeita ettei bändi itsekään tiennyt kaikkiin vastausta, hah! Viimeisen kisan voittajat selvisivät ja hekin saivat itselleen bändin fanituotteita, sekä aitiopaikan lauantain keikalle lavalta.

DSC03371

Aika pian päivä alkoi kuitenkin olla jo ohi ja koitti Stam1nan vuoro. Uudet kymmenen käskyä -levy on myös oma yhtenäinen kokonaisuutensa, jonka sisältä ainakin minä olen löytänyt jonkinlaisen tarinan. Mielenkiinnolla odotin harvinaisempia kappaleita, joita on soitettu keikoilla todella vähän tai ei koskaan. Tai no, en ole itse levyn ilmestymisen aikaan vielä käynyt Stam1nan keikoilla, joten mahdollisuudet kuulla UKK:n kappaleita ovat olleet verrattaen vähäiset. 

Päädyin tällä keikalla samaisen turva-aidan luo, jossa olin ollut katsomassa Mokomaakin. Paikka osoittautui ihan hyväksi, varsinkin kuvien ottamisen kannalta. Keikan aluksi sytytettiin tulet lavalla olevien mallinukkien eteen. Koko keikan ajan nähtiin paljon tulta, komeaa pyrotekniikkaa, joka lämmitti kauempanakin kuuntelevaa festarikansaa. Vierailijoina olivat tällä keikalla lääkintätehtävissä wöyhöttäjä Jussi Hyyrynen, aina yhtä veikeä Mokoman/SakaraRecordsin Tuomo Saikkonen ja Diablosta tuttu Rainer Nygård. Edelliseen iltaan verrattuna keikka oli jälleen taattua ja tuttua Stam1naa välispiikkeineen kaikkineen. Mieleen jäivät erityisesti Likainen parketti ja Ovi. Ja tietysti yleisön huutama yllytys polttaa pastori! ;) Encorena soi aina yhtä loistava Puolikas ihminen. Hauskaa oli jälleen, vaikka ihan pieni haikeus alkoi hiipiä mieleen jostakin takavasemmalta – toiseksi viimeinen ilta. Jotain käsitystä keikan meiningistä antaa se, että minulla on siitä vain huonoja ja tärähtäneitä kuvia :D Myönnän myös, että tässä vaiheessa itseäni ihan hiukan jo väsytti, ja paikat jumittivat, varmaankin Mokoman keikasta johtuen.

DSC03377

CampStam1nan väki oli jo hyvässä vauhdissa kun palasimme takaisin festarialueelta. Päivällä oli  keskelle leirintää kannettu betonirengas nuotiopaikaksi, seuraavan päivän grillijuhlia varten. Totta kai siihen oli sytytetty tuli samantien, luomaan leiritunnelmaa ja lämpöä. Ihmiset olivat selkeästi ehtineet tutustumaan toisiinsa paremmin ja yhteishenki oli mitä mainioin. Voin aivan vilpittömästi sanoa, että tunnelma oli kuin koulu- tai rippileirillä aikoinaan, kun nuotio paloi ja kitara sekä laulu soi. Kerrassaan mahtavaa <3

Leave a Reply