Minun Provinssini, lauantai 27.6.2015

DSC03421

Provinssin viimeinen päivä, lauantai. Aika hassua, että pelkästään siitä kirjoittaminen aiheuttaa haikeita tunnelmia. Tietoisuus siitä, että festarielämä oli lopuillaan aiheutti nyyhkyfiiliksiä. Seuraavana päivänä pitäisi opetella peseytymään vedellä desinfiointiaineen sijaan, syödä terveellisesti ja nukkua sängyssä – mitä ihmettä! Päivän ohjelma olisi jälleen aika tiukka. Lisäksi iltapäivällä vietettäisiin grillipippaloita Stam1nan poikien kanssa.

Alueelle pääsi jälleen aikaisemmin kuin edellisinä päivinä, klo 12.30. Suuntasimme päälavalle, Mainland Stagelle katsomaan Scandinavian Music Groupia. Mukavaa, kepeää, kesäistä musiikkia päivän alkajaisiksi. Jenni Vartiainen jatkoi samalla lavalla varmalla otteellaan. Kolme festarointipäivää alkoi tuntua kropassa, mutta tulevat grillijuhlat pitivät mielen pirteänä. Minä kipitin CampStam1nalle ja mies jäi alueelle kuuntelemaan musiikkia. Minulta jäi väliin First Aid Kit, joka olisi mukavasti jatkanut taitavien muusikkonaisten ketjua. Mutta, elämä on valintoja – ja tällä kertaa valitsin makkaran.

20150627_172618

CampStam1nalla oli jo parhaat paikat varattuina nuotion äärestä. Iloinen höpötys kantautui jo pitkälle. En voi tarpeeksi korostaa leirinnässä majoittuneiden ihmisten osuutta loistavan yhteishengen syntymiseen. Kaikilla oli mukavaa, hymy oli herkässä, kukaan ei aiheuttanut kärhämää missään vaiheessa. Telttaan saattoi huoletta jättää tavarat päivän ajaksi, kaikki olivat reiluja toisilleen. Kuten Stam1na itse totesi – heillä on Suomen parhaat fanit!

Ensin ilmestyi paikalle grillimestari makkaroineen, soijanakkeineen, kasvisvartaineen ja maisseineen. Sitten leirintään valui myös bändin porukka. Ainahan nuo tilanteet ovat jännittäviä, mutta yhteinen grillaus ja ruokahetki vapauttivat tunnelmaa mukavasti. En tietenkään tiedä, miltä tällaiset tilanteet Stam1nan pojista tuntuvat, mutta aika rennoilta hekin vaikuttivat. Musiikki on ensisijaista, mutta kyllä kunnioitus ja reiluus faneja kohtaan on myös iso asia. Hyvä mieli heijastuu bändiltä faneille ja toivottavasti myös meiltä takaisinpäin. Kunnon meininkiä toi pieni kirvesonnettomuus – "Don't drink and chop wood!".

20150627_193444

Illemmalla olikin vuorossa mm. Apulanta, Faith No More ja Musta Paraati. Mieheni tykästyi kovasti Parkway Driveen, jonka ajan varailin paikkaa Stam1nan viimeiselle keikalle. Vuorossa oli siis viimeisin levy, SLK. Ai niin! Tein todella kätevän hankinnan; vyölaukun! Olihan mun pakko ostaa itselleni jonkinlainen festarivakuutus siltä varalta, että Törnävänjoki alkaisi tulvia.. Harmi vaan ettei vyölaukusta pamahtanut pelastusrengasta vyötärön ympärille narusta vetämällä – se olisi kruunannut kaiken ;)

DSC03400 (2)

Mutta SLK, yksi tärkeimmistä levyistä minulle. Joku on joskus pyytänyt perustelemaan miksi kuuntelen Stam1naa, ja kyseisen levyn kautta sitä on aika helppo selittää. Levyn ilmestymisen aikoihin olin ehkä hiukan hukassa itseni kanssa. Perheen perustaminen ja aikuistuminen uhkasivat viedä minulta oman itseni. Kun levy ilmestyi, se oli kuin jonkinlainen pelastusrengas. Sen kautta löysin jälleen uudenlaista iloa ja intoa, ja ennenkaikkea jotain joka oli vain minun. Kiinnostuin tutkimaan tekstejä ja analysoimaan niitä, inspiroiduin tekemään muutamat farkkuliivit kiitokseksi, sain itseluottamusta aloittaa blogin kirjoittamisen ja yhtäkkiä perustamaan toiminimenkin. Kaikki tuo oli minussa varmasti sisällä valmiina, mutta musiikki antoi rohkeutta asioiden toteuttamiseen. Inspiraatio virtaa ihmiseltä toiselle ja ruokkii uusien asioiden syntymistä. Olisi todella upeaa, jos minun kauttani tämä kiertokulku jatkuisi.

DSC03390 (2)

Keikka oli huikea. Liikutukselta ei voinut välttyä. Tuttujen kappaleiden mukana sai laulaa ja pomppia sielunsa kyllyydestä. Kisailujen voittajat pääsivät esittämään Kalmankansaa mustiin viittoihin pukeutuneina. Kolmen minuutin hiljaisuus oli hieno kuulla livenä, vaikka Esa Pulliainen ei päässytkään paikalle. Noihin hetkiin kulminoitui paljon tuolta neljältä päivältä. Tulta riitti tälläkin keikalla ja varmasti yksi festarin isoimmista piteistä pyöri lähes kaikkien kappaleiden aikana.

Valitettavasti järjestysmiehet eivät olleet tällä kertaa aivan tilanteen tasalla.. Olin itse katsomassa keikkaa oikealla puolella turva-aidan luona, ja alkuvaiheessa pittaajat meinasivat useaan otteeseen törmätä aitaan. Vasemmalla puolella ongelmaa ei ollut, sillä aidan edessäkin oli yleisöä. Toisella puolella aita jäi välillä pitin puolelle ja ihan tosissaan pelkäsin, että joku lyö päänsä terävään metallitolppaan ja loukkaa itsensä pahemman kerran. Järjestysmiehet eivät tätä hoksanneet, mutta onneksi eräs mies tajusi tilanteen ja tuli aidan päätyyn seisomaan, yrittäen parhaansa mukaan ohjata porukkaa keskemmälle. Suuri kiitos hälle! Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ensi kertaa varten tästä voisi jotain ottaa opiksi..

Encoreina Stam1na soitti kappaleet Hammasratas, Muuri, Valtiaan uudet vaateet ja Lääke. Ja voi sitä järkytyksen ja riemun määrää kun Lääkkeen aikana screenillä alkoi pyöriä video CampStam1nan touhuista! Apua! Mitä loistavin kiitos faneille. Todellisuus Provinssin loppumisesta alkoi iskeä tajuntaan ihan kunnolla. Faith No Moren äijien mainiota keikkaa seuratessa, alkoi elää toivo siitä että myös Stam1na soittaisi vuosien kuluttua harmaahapsisena.

DSC03411 (2)

Illan viimeisten esiintyjien jälkeen oli jälleen aika palata leirintään. Ihmiset olivat kerääntyneet leirinuotion ääreen syömään, juomaan, nauramaan ja laulamaan. Loistava tapa päättää hieno Provinssi-kokemus. Parasta oli, että Kaikka ilmestyi vielä aamuyön tunteina piipahtamaan CampStam1nassa :) Reissusta jäi monta hienoa muistoa ja kourallinen uusia Stam1na-ystäviä, joihin varmasti vielä jossain tulen törmäämään. Olette kaikki ihania, pusi-pusi hali-hali! Ja tietysti meidän foorumi-jengi on ihan paras!

Screenshot_2015-06-28-12-06-20

Sunnuntaiaamuna koitti kotiinlähtö ja fiilikset olivat haikean ristiriitaiset. Neljä päivää oli ohi. Kotiin oli tietysti ihanaa palata, mutta kaikelle mukavalle oli tylsää sanoa hyvästit. Tämä kokemus oli ohi, eikä sellaista enää toiste tulisi. Olo oli kevyt, hiukan surullinen, mutta kuitenkin eniten onnellinen. Automatka kotiin sujui tippa linssissä, kännykkää näppäillessä ja kuvia selaillessa. Sitä kautta kokemusta sai pitkitettyä edes hiukan. Ja kai tämä minun lomaraporttinikin on jonkinlaista roikkumista kiinni Provinssi-kokemuksessa. Vieroitusta helpottamaan on jo ostettu yksi lippu Lullu huuleen, Anneli 2015 -kiertueen keikalle. Ehkä nähdään siellä?

 

2 Comments on Minun Provinssini, lauantai 27.6.2015

  1. Jonna
    04/07/2015 at 18:51 (3 years ago)

    Kiva, kun viitsit kirjoittaa Provinssista näin laajat raportit, on aina ihanaa palata noihin fiiliksiin. Paljon samoja ajatuksia pyöri miunkin päässä, tätä tulee muisteltua vielä piiitkään :) <3

    Reply
    • Suvi
      04/07/2015 at 23:20 (3 years ago)

      Oli pakkorako.. Tuli tarve prosessoida tuo kokemus. Vieläkin on hiukan epätodellinen olo. Oli niin tosi kivaa! :) Kiitos kun luit!

      Reply

Leave a Reply