Minun Provinssini, keskiviikko 24.6.2015

DSC03252 (2)

Oivoi.. Aivan hirveä Provinssidarra ollut päällä koko viikon. Tiedä sitten parantaako vai pahentaako tämän kirjoittaminen tilannetta? Tosiaan, viime viikon keskiviikkona olin tähän aikaan Seinäjoella viettämässä oikein kunnon aivot-narikkaan -lomaa, ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen. Festivaalin odottaminenhan alkoi jo puoli vuotta sitten. Joulukuun alussa 2014, yhtye nimeltä Stam1na ilmoitti soittavansa kesällä 2015 Provinssissa neljänä päivänä, yhteensä neljä kokonaista albumia. Myyntiin tullut lippupaketti sisälsi festarirannekkeen lisäksi majoittumisen CampStam1nalla, jossa tulisi olemaan kaikenlaista ekstratoimintaa. Tästä asiasta minulle tuli välittömästi pakko-päästä -tunne. Ei tällaista tulisi enää koskaan tapahtumaan! Toistaiseksi taidan olla meidän perheen pahin Stam1na-fani, mutta mieskin innostui ajatuksesta ja niinpä liput ostettiin aikalailla heti ilmoitustaululle roikkumaan. Jännitystä lisäsi sekin, että Stam1nan foorumilta, jonne itsekin silloin tällöin kirjoittelen (terkkuja! <3), oli osallistumassa useampikin anonyymi nettituttava. Hui!

Seuraavat puoli vuotta pähkäiltiin välillä lasten ja hetken päästä omaa pärjäämistä. Monella oli kauhujuttuja kerrottavana festarileirinnästä tai telttailusta ylipäätään. Epäuskoinen naurahdus taisi olla ensimmäinen reaktio suurelta osalta lähipiiriä kun intoilin lähteväni CampStam1nalle Provinssiin. Varsinkin, kun olisin ensimmäistä kertaa festarileirinnässä. Minä uskottelin itselleni, että vanhana partiolaisena ja ennakkoluulottomana ihmisenä pärjäisin leirintäolosuhteissa oikein hyvin ja pysyisin minua kymmenisen vuotta nuorempien menossa mukana. Muita esiintyjiä julkistettiin pikkuhiljaa kevään mittaa ja niiden myötä miehenkin hymy alkoi olla leveämpi Provinssista keskusteltaessa. Stam1na-foorumilaisten kanssa arvuuteltiin milloin mitäkin leirintään liittyvää; sauna, karaoke, bändi asumassa meidän kanssa.. Noh, aina voi toivoa. Osa totuudesta paljastui Provinssin aluekarttojen julkistamisen myötä, esimerkiksi omia suihkuja ei CampStam1nalla tulisi olemaan. Karu totuus alkoi valjeta!

20150624_131342

Eräänä aamuna puoli vuotta olikin hujahtanut ohi ja lähtö Provinssiin oli totisinta totta. Lapset jäivät isovanhemmille hoitoon ja minä mieheni kanssa kohti parisuhdeleiriä :D Tässä testattaisiin neljäntoistavuoden aikana opitut kommunikaatio- ja tiimityötaidot. Aamusta alkaen satoi kaatamalla. Seinäjoelle saapuessamme oli ensimmäinen tehtävä löytää ennakkoon ostettu parkkipaikka. Onneksi se oli melko lähellä leirintäaluetta. Yhden lippuluukun kautta kierrettyämme löysimme leirinnän ja rannekkeidenvaihtopisteen, jonne oli järjettömän pitkä jono. Koska olimme menossa Stam1nan omaan leirintään, meidät ohjattiin kuitenkin viereiseen jonoon jossa oli vain muutama ihminen. Ja heti sen jälkeen sen järjettömän pitkän jonon ihmisiä ryhdyttiin ohjaamaan meidän peräämme. Tässä kohtaa meitä potkaisi onni ja oikein kunnolla!

20150624_145101 20150624_145054

Teltta pystytettiin sateessa ja suurin osa tavaroista oli vähintäänkin nihkeitä. Pieni pelokas ääni piipitti takaraivossa, että mitä jos sadetta riittää jokaiselle neljälle päivälle?! CampStam1na oli pieni, tosin melko huonosti, erotettu kulmaus yleisestä leirinnästä. Kukaan ei erikseen ohjannut meitä sinne, eikä kukaan tarkistanut rannekkeita alueelle mentäessä. Tästä koituikin pientä ärsyyntymistä jossain vaiheessa, kun Stam1nan puolelle oli ilmeisesti ohjattu tavallisen leirintärannekkeen ostaneita tilan puutteessa. Ilmeisesti (?) tilanne kuitenkin ratkesi ja jossain vaiheessa CampStam1nan portille (jos sitä sellaiseksi voi kutsua) ilmestyi useampikin järjestysmies rannekkeita tarkistamaan. Itseäni hässäkkä ei merkittävästi häirinnyt, sillä majoituimme alueen vastakkaisella reunalla CampProvinssiin nähden, enkä ollut aluksi edes tietoinen "ulkopuolisista" ;)

Sadetta tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ihmiset olivat siitä huolimatta festaritunnelmissa! Yksi uusi kaveri foorumiltakin oli tässä vaiheessa bongattu. CampStam1nan ensimmäinen kisailu oli jo ennen keskiviikon ensimmäistä esiintyjää, joten läheskään kaikki leiriytyjät eivät siihen ehtineet mukaan. Itselläkin Erilaisen rankkarin todistaja -kisa meni sivusilmällä seuratessa, samaan aikaan telttaa ja tavaroita järjestellessä. Kisassa oli tarkoituksena suorittaa rangaistuspotku pieneen maaliin, tyyli vapaa ja potkaistavan kohteen sai valita mm. kaiuttimen, ilmapallon ja rantapallon joukosta. Kisan voittajalle oli tiedossa kaksi Stam1na t-paitaa, vyölaukku ja mahdollisuus osallistua lauantaina Stam1nan viimeiseen keikkaan lavalta käsin. Voittonsa ansainneet löytyivät osallistujien joukosta raadin, eli Stam1nan jäsenistön, toimesta. Itse ehdin fanityttöillä ihan pienen hetken ennen Lost Societyn keikkaa.

20150624_221927

Loppupäivä kuluikin alueella palloillessa. Lost Societyn lisäksi aikatauluistamme oli ympyröity Lapko ja Muse, ja tulihan sitä muitakin yhtyeitä tietysti nähtyä. Välissä kipaistiin syömään fajitakset oikein ravintolassa, jossa oli tarjoilijat ja kaikki! Oli ilo huomata, kuinka paljon paremmaksi festariruokailu on vuosien saatossa kehittynyt. Ajatus neljästä päivästä Provinssissa alkoi tuntua vieläkin mukavammalta.

DSC03256 (2)

Minulle illan kohokohta oli totta kai Stam1nan debyyttialbumi kokonaisuudessaan. Keikka oli Soundi Stagella, eli pienessä teltassa, jota vastaavalla lavalla Stam1na soitti Provinssirockissa kymmenen vuotta sitten kyseisen albumin ilmestyttyä. Pojat, (ja todellakin käytän heistä nimitystä pojat vaikka kyse on kolmekymppisistä äijänköriläistä, sillä he ovat onnistuneet kaiken pyörityksen keskellä säilyttämään itsessään leikkimielisyyttä, avoimuutta, elämäniloa ja pilkettä silmäkulmassa) nousivat lavalle kaljatölkin sihahduksen saattelemana. Ja sen jälkeen seuraava tunti oli yhtä tykitystä!

Itselleni on jäänyt keikasta hyvin iloiset muistikuvat. Vain muistikuvia tosiaan, sillä tunnelataus oli niin suuri, että selkeät ajatukset olivat keikan aikana hyvin harvassa. Yleensä olen jäänyt taaemmas keikoilla, mutta tällä kertaa löysin itseni toisesta rivistä muiden tuttujen fanittajien kyljestä - ehkä foorumilaisten seurasta rohkaistuneena. Tiedä sitten, vaikuttiko tämä osaltaan keikkakokemukseen? Vai kenties se, että kyseessä oli ensimmäinen hartaasti odotetuista seteistä? Joka tapauksessa koko keikka oli minulle täynnä iloa, naurua, laulua, liikuttumista, onnea, rakkautta.. Jälleen kerran tuli tunne, että enemmänkin tunnen musiikkia kuin vain kuuntelen sitä. Kaiken kruunasi vieraileva tähti Kaisu Kärri, joka oli mukana kahdessa kappaleessa. Debyyttilevyn kappaleiden lisäksi kuultiin Muistipalapelit ja Arveton on arvoton.

DSC03268

Ensimmäisen päivän päätti Muse megakeikallaan, jonka esitys oli mahtipontisten kappaleiden lisäksi täynnä videotehosteita. Suuren maailman meininkiä, joka valitettavasti jäi minulle hiukan etäiseksi. CampStam1nalla ehdin ennen nukkumaanmenoa tutustua pikkuisen paremmin uusiin tuttavuuksiin. Alueelle oli pystytetty kaksi isoa hengailutelttaa, joissa mahtui useampikin ihminen viettämään aikaa. Nopeasti iski kuitenkin väsy. Tai järjen ääni, joka muistutti jäljellä olevan vielä kolme täyttä päivää festarointia. Ensimmäinen päivä oli ihana, täynnä rakkautta ja kuravelliä! Ainoa ärsytys syntyi, kun jouduin keskellä yötä kiskomaan sadepuvun päälle ja kipittämään kaatosateessa bajamajaan pissille :D

20150624_221940

 

Leave a Reply