Elämää ja käsitöitä, rakkaudella ja mielikuvituksella toteutettuna – särmää unohtamatta.
Minun lapsuudessani tehtiin kukkaseppeleitä, monen monta kesässä. Olen jatkanut tätä pientä kesäperinnettä omien tyttärieni kanssa. Tällä viikolla teimme ensimmäiset seppeleet kesäkukista. Voikukkaseppeleitä näperreltiin jo keväämmällä, mutta niitä ei oikeastaan vielä lasketa.. Juuri nyt on kesän kukkaloisto parhaimmillaan seppeleiden tekemistä varten!
Tulipa mieleeni kirjoittaa kangasmaalauksesta. Olen kovasti tykästynyt siihen, vaikken koskaan ole kokenutkaan olevani erityisen hyvä piirtäjä tai maalaaja. Kangasmaalien avulla saa tehtyä uniikin säväyksen vaatteeseen, kassiin tai oikeastaan mihin vaan. Minun työvälineisiini kuuluvat erilaisten kangasmaalien lisäksi sivellinsetti, superlonia, tekstiilitusseja, kontaktimuovia ja tulostustarraa sekä askarteluveitsi. Välineinä voi käyttää myös vaikkapa hammasharjaa! Lisäksi tietysti maalattava materiaali, kuten farkku, puuvillakangas, silkki.. Kangasmaalipurkin kyljestä löytyy tiedot siitä, millaisille materiaaleille kyseinen maali sopii.
Yhtä kesän ensimmäisistä herkuista, raparperia, on voinut jo jonkin aikaa kerätä talteen. Minä saan sitä oman äitini kasvimaalta, jossa komeilee monta isoa raparperia. Meidän keittiössä raparperista valmistuu kiisseliä, piirakkaa, mehua muiden marjojen kaverina ja hilloketta. Hilloke maistuu pannukakun tai lättyjen kanssa ja toimii vallan mainiosti leivonnaisten täytteenä. Tällä kertaa tein ensimmäisestä hillokesatsista samantien marmoripintaisen raparperipiirakan. Piirakan jälkeen hilloketta jäi vielä kaksi rasiallista pakkaseen.
Raparperihilloke
1,5l raparperipaloja
tilkka vettä (etteivät raparperit pala pohjaan)
reilu 2dl hillosokeria
1 kanelitanko
Pese raparperin varret ja pilko ne paloiksi mittakippoon. Kaada vesitilkka ja raparperit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, raparperit pehmenevät melko nopeasti. Lisää kanelitanko ja hillosokeri. Keitä hiljalleen 10-15 min. Ongi kanelitanko pois ja jätä jäähtymään. Käytä leivontaan tai pakasta purkeissa.
Raparperi-marmoripiirakka
Pohja:
100g margariinia tai voita
1dl sokeria
1 muna
2,5dl vehnäjauhoja
(0,5dl kauraleseitä)
1tl leivinjauhetta
1tl jauhettua kardemummaa
Täyte:
raparperihilloketta noin 2dl
1prk kermaviiliä
1 muna
1rkl vaniljasokeria
pinnalle fariinisokeria
Vaahdota sokeri ja margariini/voi. Lisää muna sekä jauho-(kauralese-)leivinjauheseos. Levitä taikina voidellun pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, muna ja vaniljasokeri keskenään. Kaada raparperihilloke pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kaada kermaviiliseos spiraalinmuotoisesti hillokkeen päälle. Tee marmorikuviota vetämällä ympyräkuviota piirakan pintaan, esimerkiksi lusikan varren kanssa. Ripottele pinnalle fariinisokeria. Paista 200 asteisessa uunissa 30-40min. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoamista. Kaveriksi kelpaa vaikka jäätelö!
Kävimme taannoin erään marketin hintayllätystarjousralli-päivillä ja törmäsimme alennuslaariin täynnä kesätossuja. En ole crocs-fani, enkä ole missään vaiheessa halunnut sellaisia lapsilleni ostaa, mutta feikkimalliset tipahtivat kuitenkin ostoskärryn pohjalle – hintaan 5€. Vanhempi tyttäreni on kuulemma AINA halunnut juuri tällaiset kengät. No, myönnyin ostamaan ne koska ajattelisin niiden olevan käytännölliset esimerkiksi rannalla tai maauimalassa.
Todella harvoin ostan mitään samanlaista meidän perheen sisaruksille, mutta tällä kertaa oli pakko suppean värivalikoiman vuoksi. Piti siis keksiä keino koristella uudet kesätossut persoonallisiksi! Aitoihin crocseihin saa koristenappeja, mutta sellaisia ei nyt juuri sattunut olemaan käden ulottuvilla. Pengoimme siis oman nappivaraston läpi ja molemmat lapset saivat valita sieltä mieleisensä koristeet.
Seuraavaksi piti tonkia miehen kalastustarvikkeita, joiden seasta löytyi kuitusiimaa. Neulan, kuitusiiman ja geeliliiman avulla (solmukohtaan) kiinnitin napit uusiin kesätossuihin ja menokengät olivat hetkessä valmiit! Aika ja käyttö näyttävät, kuinka hyvin viritykseni kestää. Mutta ulkonäössä ei kyllä ole mitään valittamista 
Tervetuloa kesä!
Leivoin vapun kunniaksi perinteisiä vappudoffinsseja. Eikös toinen kerta lasketa jo perinteeksi? Ensimmäisen kerran ajauduin sattumuksien kautta leipomaan doffinsseja viime vuonna, kun olin päättänyt tehdä donitseja, mutten löytänyt mistään donitsipeltiä! Jopa soitin pariin liikkeeseen, joista kummastakin sain eioota vastaukseksi. Rasvassa en halunnut donitseja paistaa. Ratkaisu löytyi viimein pikkuveljen keittiökaapin perältä – muffinssipelti.
Opiskelu on muutaman viimeisen kerran ajan pyörinyt kierrätysteeman ympärillä. Viime kerralla kotitehtävänä oli essu, kierrätysmateriaalista tietenkin. Minulla on jonkinsortin rakkaussuhde farkkuun, joten valitsin tälläkin kertaa sen omaksi lähtökohdakseni. Halusin kuitenkin tehdä jotain hiukan erilaista.. Onnekseni hyvä ystäväni (kiitokset Annille!) oli jokin aika sitten tuonut minulle farkut joiden vyötärö on joustava. Lisäksi hiukan vinonauhaa, saksille kunnon teroitus ja eikun hommiin!
Synttärikemut on juhlittu ja lähes koko pääsiäisen kestänyt sokerihumala alkaa pikkuhiljaa hellittää.. Kaksivuotias neitokainen oli onnellinen, joskin hiukan ujosteleva, syntymäpäiväsankari.
Juhlia suunniteltaessa sankari itse ilmoitti haluavansa Myyrä-kakun. Olen aikaisemmin tehnyt sokerimassan avulla yhden Myyrän muotoisen kakun, mutta tällä kertaa ajatus muotokakusta tuntui liian aikaavievältä. Lähdin ideoimaan kakun päälle laitettavaa koristetta. Tuumasta toimeen siis!
Meillä juhlitaan pian pienemmän neidin syntymäpäiväjuhlia. Juhlien suunnittelu ja leipominen on hauskaa puuhaa, mutta joskus tuntuu siltä että samat leivontaohjeet kiertävät juhlasta toiseen. Siksi täytyykin aloittaa tuttujen ja turvallisten herkkujen tuunaus! Amerikkalaisten suklaahippukeksien ohje on luottokamaa ja olen sitä muunnellut kerran jos toisenkin. Parhaita kokeiluja oli triplasuklaa-karpalo-pähkinä -keksit. Täyttä tavaraa! 
Kevään, ja tulevan pääsiäisen, kunniaksi halusin leipoa raikkaita keksejä. Tällä kertaa kaupan leivontahyllyltä lähti kokeiluun Fazerin sitruuna-valkosuklaa ja sen kaveriksi kuivatut mustikat.
Voin kertoa, että tällä kertaa osui ja upposi ekalla yrittämällä! Nam! Tässä ohje, suosittelen kokeilemaan.
Varoituksen sana niille jotka sellaisen tarvitsevat; tämä postaus käsittelee Stam1naa! Viime perjantaina pääsin Turun Klubille, ConAmore-kiertueen toiseksi viimeiselle keikalle. Voin kertoa, että ilta oli kerrassaan huikea! Ja arvatkaahan mitä tarttui mukaan? Kappas, yksi bändipaita lisää.. Vaikka juuri hetki sitten vannoin etten aio enää haalia niitä lisää. Mutta tällä kertaa olin lauantaina niin mahdottoman energiapiikin vallassa, ettei paita edes ehtinyt kaapin pohjalle makaamaan, sillä päätin aloittaa uuden paidan saksimisen heti.
Opiskelu johdatti minut taskuhommien pariin; päälle ommeltuja taskuja, läpällisiä napinläpitaskuja, taskuja sauman yhteydessä, sisältäommeltuja päällitaskuja.. Taskut ovat paitsi käytännöllisiä niin monesti myös vaatteen viimeistelevä tekijä. Hyvin hyödyllistä harjoittelua. Jos kiinnostusta löytyy niin suosittelen kotonakin testaamaan erilaisten taskujen tekemistä kangastilkuilla.
Läpällinen napinläpitasku
Sisältäommeltu päällitasku
Päätin tehdä uuteen camo-dirndl -mekkooni sivuille alkuperäisestä kaavasta hiukan poikkeavat taskut. Alunperin mekkokaavaan kuului sauman yhteyteen ommeltu tasku, mutta minä halusin tehdä taskunsuusta isomman niin että tasku olisi samantyyppinen kuin housujen etutasku.