Elämää ja käsitöitä, rakkaudella ja mielikuvituksella toteutettuna – särmää unohtamatta.
Viime perjantain vietin Stam1na-tunnelmissa, Lontoossa. Tänään samoissa tunnelmissa, mutta kotona ja ompelukoneen ääressä 
Keikka oli kerrassaan mahtava; tiukka täräytys suomalaista metallia! Minulle on muodostunut jonkin sortin perinne ostaa bändipaita festareilta tai keikalta. Luojan kiitos, olen viime aikoina päässyt keikittelemään sen verran harvoin, että paitakokoelma on pysynyt järkevissä mittasuhteissa. Mutta kyllä sillä kokoelmalla joka tapauksessa on jo jonkin verran kokoa..
Tämä tarina alkoi kesällä Satakunnassa, tarkemmin sanoen lapsuudenkotini punaviinimarjapuskassa. Minä poimin siellä marjoja mehustusta varten ja kiukuttelin kun en päässyt Porispereen Stam1nan keikalle. Se olisi ollut minulle viimeinen mahdollisuus nähdä bändi tänä vuonna. Ehdin uhkailla lähteväni Pariisiin tai Lontooseen katsomaan keikkaa, jos sattuisin saamaan syntymäpäivälahjaksi riittävästi rahaa. Mutta rahatilanne ei antanut periksi.. Tai niin minun mieheni uskotteli minulle ;)
Eilen oli ensimmäinen MLL Portsan yhdistyksen ompelutalkoopäivä! Ja kyllä meillä olikin mukavaa 
Tämä projekti on vilahtanut minun jutuissani muutaman kerran aiemminkin, mutta tässä vielä taustat pähkinänkuoressa..
Port Arthur eli tuttavallisemmin Portsa on Turun kahdeksas kaupunginosa. Portsan puutaloalue sijaitsee Kauppatorin ja sataman välimaastossa. Yksi alueen rajoista on Kakolanmäki, jolla sijaitsee myös vanha vankila. Monet Portsan talot ovat jo viettäneet 100–vuotisjuhliaan. Suurin rakennuskausi oli 1900 –luvun alussa.
Alueella on 50 kpl puutaloyhtiöitä, joissa jokaisessa on asuntoja 8 – 55. Asuntojen alkuperäinen tyyppi on hellahuone ja parihuone, joissa saattoi asua aikoinaan jopa 8 hengen perhe.
Continue reading “Tuulahdus nostalgiaa Portsan pihamarkkinoilla” »
Tänään on huono päivä. Väsyttää, kaikki tuntuu vaikealta ja tekemättömien asioiden lista loputtomalta. Sitä alkaa miettiä itsekseen että onko tässä yhtään mitään järkeä. Miksi pitää tehdä elämästään vaikeampaa kaikenmaailman käsityöhörsötyksillä. Helpompaa olisi antaa olla vaan.
No, koska on pakko. En osaa olla tekemättäkään. Unelmien eteen täytyy tehdä töitä, ja sitten vielä lisää töitä. Kaikesta huolimatta olen tekemässä jotain sellaista jota rakastan ja joka on minulle elinehto. Satunnaiset takapakit kuuluvat asiaan. Karkeasti jaoteltuna joka kolmas päivä kaikki tuntuu tyhmältä ja muina päivinä tunnen olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muutama viime vuosi on myös osoittanut että jos lopetan tekemisen, tyhmien päivien osuus kasvaa huomattavasti..
Tästä mekosta kaikki tavallaan alkoi. Se oli ensimmäinen vaate jonka ompelin uudella ompelukoneellani, jonka sain valmistujaislahjaksi vuonna 2008. Tauolla ollut ompeluharrastus ja käsitöiden tekeminen sai tarvittavan kipinän kun löysin SuuriKäsityö-lehdestä (6-7/2004) tämän mekon kaavan. Olin ihaillut vintage- ja retromekkoja jo jonkin aikaa. Kesä oli kovaa vauhtia tulossa ja olisin halunnut ostaa itselleni vaikka kuinka monta ihanaa 50-60 -luvun mekkoa mutta eihän juuri ammattiin valmistuneella opiskelijalla ollut rahaa sellaisiin. Päätin siis tehdä mekon itse!
Käsitöiden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista minulle on musiikki. Musiikin avulla pystyn käsittelemään tunteita, suhtautumaan ongelmiini ja hahmottamaan ympärillä olevaa maailmaa. Tietysti se on myös viihdettä, sitä ei käy kieltäminen.
Haluan valaista omaa historiaani käsitöiden, ompelun, askartelun ja kaikenlaisen puuhan parissa. Minulla ei ole tutkintoa käsityö- tai tekstiilialalta vaan teen kaiken oman oppimisen, kokeilun ja erehdyksen kautta. Tekemälläkin voi oppia. Ainakin se on parempi tie kuin loputon suunnittelu ja jossittelu.