Archive of ‘Elämä’ category

Kultainen Kaskelotti – Wöyhöin puvustaja 2017

sinikoskiWÖYH1
Kuva: Aki-Pekka Sinikoski


wöyh riikkavaahtera
Kuva: Riikka Vaahtera
 

Voihan maanantai! Mutta ei ole kyllä hetkeen (ikinä) ollut tällaista maanantaita. Perjantaina oli poikkeuksellinen juhlailta, Kaskelotti Records Gaala, jonka yhteydessä sai maailmanensi-iltansa lyhytelokuva nimeltään V4RHE. Minulla oli suuri ilo ja kunnia tehdä puvustusta ja rekvisiittaa kyseiseen teokseen. Ilta oli siis kaikinpuolin kutkuttava jo sen vuoksi, että näkisin ensimmäistä kertaa oman työni suurella valkokankaalla, sekä nimeni lopputeksteissä. Ja voi pojat, että näyttikin hyvältä vaikka itse olen nyt itseäni hiukan kehumassa! Ensi perjantaina, 24.3.2017, elokuva julkaistaan myös netin ihmeellisessä maailmassa ja kaikki pääsevät kummastelemaan mitä WÖYH! on tällä kertaa saanut Aki-Pekka Sinikosken ja Jussi Karjalaisen kanssa aikaiseksi. Ja sen jälkeen minäkin pääsen kertomaan tarkemmin omista puuhistani siihen liittyen.

Continue reading “Kultainen Kaskelotti – Wöyhöin puvustaja 2017” »

Sydänkäpy

Tuntuu että jokainen postaus alkaa toteamalla, että kylläpä aika rientää.. Edellisestä kirjoituksesta on taas pitkä tovi. Tosin viime kuukaudet ovat hujahtaneet vauhdilla ja kiireessä; kesä on tietysti hääpukujen sesonkiaikaa, sain jännittävän tilauksen WÖYH!-yhtyeen uuteen levyyn liittyen ja lisäksi lapset ovat olleet pari kuukautta lomalla leikkikoulusta. Aikamoista palasien yhteensovittelu siis, jälleen kerran.

20160720_095217_resized

Haluan kertoa hiukan siitä mitä minun toimenkuvaani Sydänkävyssä kuuluu. Sydänkäpy on erikoistunut ihaniin Maggie Sottero-hääpukuihin. Puvut ovat upeita designer-pukuja täynnä yksityiskohtia. Liike sijaitsee Turussa osoitteessa Maariankatu 3. Ensinnäkin teen siis työtunnit niin, että laskutan ne omalla toiminimelläni. Tämä on ollut iso askel eteenpäin yrittäjyyden maailmassa. Pääasiassa ompelen, eli teen tarvittavia korjauksia ja muutoksia hääpukuihin. Syksyn aikana ajatuksena on että siirtyisin enemmän myös myymälän puolelle tekemään sovituksia. Siinä vaiheessa kun aloitin keväällä, oma ajatukseni korjauksista käsitti lähinnä helman lyhennystä ja kokomuutoksia. Ilokseni olen saanut huomata että työ pitää sisällään myös paljon muuta!

    20160323_161945_resized-001 20160324_133245_resized-001
Ensimmäinen työni keväällä oli 50-luvun tyylisen mekon kädenteiden muokkaus ja pitsiyläosan ompelu.
 

Continue reading “Sydänkäpy” »

Pala palalta

Minä olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi aikamoista myllerrystä. Kaikki taisi alkaa kyllä jo lasten syntymien aikoihin. Äidiksi tuleminen oli iso muutos. Ehkä muutosta jollain tapaa vielä korosti se, että halusin viettää lasten kanssa ensimmäiset vuodet kotona. Siihen asti elämä oli ollut yhtä haipakkaa; koulu, ylioppilaskirjoitukset, opiskelu, ammatti, työpaikka, ensiasunto, naimisiinmeno… Varmaan aika monen korvaan kuulostaa tutulta, turvalliselta ja ns. normaalilta nuoren ihmisen elämältä. Jokin ei vaan tuntunut ihan oikealta. Olen aiemmin kirjoittanut tänne, miten olen ajautunut perustamaan oman toiminimen ja päättänyt opiskella vaatetusalaa. Nuo pienet unelmat alkoivat kypsyä kun mieli sai hengähdystauon. Useampikin ihminen taisi olla tuomitsemassa niitä hullutteluksi, mutta omapa on elämäni ja minähän sitä saan päivittäin elää. Miksi en siis tekisi siitä sellaista kuin haluan?

20160630_131020_resized

Continue reading “Pala palalta” »

Helpoista helpoin vegekakku

20160624_154938

Olen välttänyt joulukuusta lähtien lihan syömistä. Tai no, en siis ole syönyt lihaa ollenkaan. En ole (vielä) täysin vegaani, mutta valitsen mahdollisuuksien mukaan hyvin mieluusti vegaanisen vaihtoehdon. En tykkää lokeroinnista ollenkaan. En jaksa kuluttaa energiaani toisten ruokavalion kyttäämiseen ja siitä nipottamiseen. Nyt juuri, tässä elämäntilanteessa, kasvissyönti tuntuu hyvältä. Siksi yritänkin vaan elää niin kuin itse koen parhaaksi, teen omat valintani enkä puutu toisten asioihin sen enempää. Toivon että omalla panoksellani kannan korteni kekoon, jotta maailmasta saataisiin vielä joskus aikaiseksi parempi paikka elää.

Joskus teinivuosina olin ilman lihaa jonkin aikaa, mutta se kaatui kaikkeen "hankaluuteen" ja "vaivalloisuuteen". Tuolloin elettiin vielä sitä aikaa kun koulun keittiöstä saattoi hyvällä tuurilla saada porkkanapihvin kasvisvaihtoehtona. Ei tietoakaan monipuolisuudesta ja tarvittavista proteiineista. Kappas vaan nykyaikana ei asia tunnukaan enää niin "hankalalta" tai "vaivalloiselta". Stereotypiat alkavat murtua ja vegaanius on arkipäiväistynyt! Suuren suuren kiitoksen haluan antaa Facebookin Sipsikaljavegaanit -ryhmälle, joka omalla rennolla meiningillään, ja hyvällä hengellä jakaa modernin vegaanin ilosanomaa. Viime aikoina ollaan otettu suuren suuria harppauksia, kun mm. Sipsikaljavegaanit-ryhmän kautta ideoitu lippakioskiprojekti Helsingissä onnistui ja Turun Kupittaan Citymarketiin ilmestyi hintalappujen viereen vegaani-merkintä. Huippua!

Itselleni on ollut mielenkiintoista ja hauskaa löytää vegaanisia vaihtoehtoja, jotka eivät eroa juuri lainkaan ns. valtavirtatuotteesta. Itse asiassa juuri viimeksi Kupittaalla ostoksia tehdessäni huomasin, että aika monia itselle jo ennestään tuttuja tuotteita oli merkitty violetilla vegaani-merkillä. Varsinkin leivonta on minulle mieluista puuhaa ja olen lähtenyt kokeilemaan erilaisia reseptejä, jos niistä löytyisi jokin omaan perusrepertuaariin sopiva.

Continue reading “Helpoista helpoin vegekakku” »

Takki tyhjänä…

DSC04226

…Ja toinen näyttötyö palautettuna, vihdoin ja viimein! Tämä viimeinen puristus otti kyllä voimille, myönnän sen ihan rehellisesti. Nyt on aika huokaista helpotuksesta ja ottaa rennommin. Elämässä on koulutuksen lisäksi ollut meneillään yhtä ja toista. Yhtenä suurena muutoksena voin mainita osa-aikaisen työn, joka ilmestyi mielenkiintoisten käänteiden kautta elämääni huhtikuussa. Se on aihe, joka ansaitsee aivan oman postauksensa lähitulevaisuudessa ;) Mutta nyt keskitytään takkihommiin!

Continue reading “Takki tyhjänä…” »

Ruutuhyppelyä

20160128_195858_resized

Hei jälleen! Nyt on ihan pakko erikseen tervehtiä aluksi, sillä hiljaisuuteni blogissa on jatkunut luvattoman pitkään. Instagramia olen päivitellyt tiuhempaan, tilini löytyy täältä: suvinkasityota. Hiljaiseloa on ollut siksi, että viimeisten kuukausien aikana on oman elämän palikoita järjestelty ryminällä uusiksi.. Sitä tehdessä huomio ja energia on mennyt aivan toiselle suunnalle. Joinakin päivinä olen kyennyt tekemään vain välttämättömimmät askareet. Ompelu- ja askarteluprojektit ovat kuitenkin jossain määrin käynnissä koko ajan! Enemmänkin olisi voinut, ja kai pitänytkin yrittää, tehdä sillä tätä viimeistä projektia tehdessä olen jälleen kerran huomannut kuinka positiivinen vaikutus luovalla työllä ja käsillä tekemisellä on minun hyvinvointiini.

Continue reading “Ruutuhyppelyä” »

Manteli hukassa

20151224_120648_resized

Viime kuukausina on tapahtunut monenlaista muutosta. Tällä hetkellä ovat sekä perhe- että asumiskuviot menossa aivan uuteen järjestykseen. Tähän on varmasti suurelta osin vaikuttanut muutos omassa ajatusmaailmassa. Yhä vahvemmin kyseenalaistan "normaaliuden" ja mietin kriittisesti miksi tiettyjä asioita PITÄISI tai TÄYTYISI tehdä. Miksei asioita voi tehdä vapaasta halusta? Tämä näkyi omalla tavallaan myös joulunvietossa tänä vuonna. Pakollisia, perinteisiä jouluruokia ei pöydästä löytynyt. Mietittiin mikä maistuisi parhaiten. Laatikoita en tehnyt ollenkaan, vaan viipaloin vuokaan lanttua, punajuurta, porkkanoita, perunoita ja bataattia. Päälle hunajaa, suolaa ja pippuria, yrttejä ja öljyä – nam! Monta joulun tuoksua ja makua pienellä vaivalla. Kinkkua löytyi pöydästä pieni paketti viipaleina ja toisena vaihtoehtona oli kylmäsavutofusta valmistettu kinkkukopio.

Joulupuuro on lasten suurta herkkua. Sitä on perinteisesti syöty aattona lounaaksi. Näin tänäkin vuonna, mutta kokeilun vuoksi valmistin puuron mantelimaitoon. Tämä osoittautui oikein hyväksi ja maukkaaksi vaihtoehdoksi! Sekä maidottomaksi myös. Ja onneksi mantelia löytyi puurosta itsestään, sillä unohdin aivan täysin ostaa kokonaisia manteleita kaupasta puuroon piilotettavaksi! Mantelipuuron avulla vältyin siis pahemmalta joulukriisiltä… Onhan se myös mukavampi, että mantelin löytäjälle perinteisesti luvattu onni tulevaksi vuodeksi kohdistuu kaikkiin puuron syöjiin, eikö vain ;)

Riisipuuro mantelimaitoon

2dl puuroriisiä
3dl vettä
1rkl voita/margariinia
1l mantelimaitoa (esim. Alpro, maustamaton)
ripaus suolaa

Pane huuhdotut puuroriisit kiehuvaan, voilla maustettuun veteen. Keitä hiljalleen kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää mantelimaito ja keitä miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen n.1 tunnin ajan. Tarkista kypsyys. Lisää ripaus suolaa ja tarkista maku. Tarjoa esim. luumu-rusinakiisselin tai kanelin ja sokerin kanssa.

 

Toivotan kaikille oikein rauhallisia ja rentouttavia joulunpyhiä! Nauttikaa yhteisestä ajasta, ja niistä pienistä asioista, perheen kanssa :)

“Vaikka uskoisit itseesi, voit silti olla ihan paska”

 

20151009_121055_resized

Näin. Tämä lausahdus koristaa nyt työhuoneeni uutta kirjahyllyä. Jossakin haastattelussa artisti Paperi T eli Henri Pulkkinen totesi: "Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska". Lause jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta se päätyi omana versiona kehyksiin asti. Kirjailun tein eräänä huonona maanantaina, kun mikään ei tuntunut onnistuvan – ompelukonekaan ei toiminut, kuten kirjailun jäljestä huomaa. Se saa nyt toimia motivaattorina. Toisaalta tuohon lauseeseen kiteytyy paljon pelkoa ja toisaalta se antaa kiukkuvoimaa pyrkiä paremmaksi. Tuon pelon ja epävarmuuden haluan voittaa tavalla tai toisella, sillä se on pahin vastustaja. Epäonnistuminenkin on okei, sillä silloin on sentään uskaltanut yrittää.

Opiskelu on edennyt ensimmäiseen näyttötutkintoon. Keväällä suoritetaan toinen puolikas ja sitten olisikin aika tehdä päätöksiä. Haluan tehdä tätä luovaa työtä ja kehittyä paremmaksi. Tarpeellista olisi kuitenkin myös saada rahaa ruokaan ja asumiseen, kappas vaan! Onko minusta täysipäiväiseksi yrittäjäksi vai olisiko esimerkiksi osa-aikainen työ vaihtoehto yrittäjyyden rinnalle? Haluavatko ihmiset ylipäätään itselleen minunnäköisiäni vaatteita tai tuotteita? Olenko tarpeeksi taitava vai luulenko vain olevani? Millaisilla resursseilla pääsen haluamaani tulokseen? Monenlaisia kysymyksiä sinkoilee ilmassa..

Luotan kyllä myös siihen, että jotkut asiat saavat suunnan omalla painollaan. Erilaisia mahdollisuuksia voi tulla eteen aivan yllättäenkin. Tärkeintä on osata ja uskaltaa tarttua niihin ennen kuin mahdollisuus katoaa. Ja joskus onnistuminen vaatii sen hypyn tuntemattomaan, niin hurjalta kuin se tuntuukin. Minä yritän edelleen edetä päivän kerrallaan ja katsoa tarkkaan mitä horisontissa näkyy. Jospa siellä siintäisikin merkki oikeasta suunnasta?

 

Nappikauppaa

20150929_192117_resized

Teinpä tuossa kesällä ensimmäiset käsinmaalatut Stam1na-napit. Silloin ne koristivat Nestorin häät -keikalle varta vasten tehtyjä hiuskoristeita. Nestorin häitä vietettiin Nosturissa Helsingissä, hääbändeinä soittivat Anal Thunder ja Stam1na. Illan tarkoituksena oli tukea Saimaan norppien suojelutyötä.

Jossain vaiheessa tapahtuman jälkeen minulta kysyttiin Instagramissa, voisinko myydä muutaman hammasnapin. Minun mielestäni olisi kuitenkin aika tökeröä myydä jonkun toisen logoon tai kuvaan perustuvia tuotteita, joten vetosin periaatteisiini ja ehdotin vaihtokauppaa. Eikä raha minun mielestäni muutenkaan ratkaise kaikissa asioissa. 

20150929_134141_resized

Minun onnekseni tähän tarjoukseen tartuttiin ja vähän aikaa sitten sain itselleni ihanaakin ihanammat villasukat, joita koristi SLK-logo. Jokaisen Stam1na-fanin unelmalahja! Pakettikin oli niin kaunis, että alkoi oikeasti hymyilyttää. Pikapikaa valmistelin omat nappini postituskuntoon ja lähetin ne uuteen kotiinsa. Toivottavasti niistä on yhtä paljon iloa saajalleen kuin sukista minulle.

20150930_150239_resized
Paketointia Suvin käsityötä-tyyliin
 

Minulle jäi tästä vaihtokaupasta mahdottoman hyvä mieli. Viime aikoina on sattunut yhtä sun toista ja tämä oli todellakin tervetullutta vastapainoa tylsille asioille. Muistakaa ihmiset olla ystävällisiä toisillenne ja ilahduttaa välillä myös tuntemattomia! Pieneltä tuntuva asia voi joskus olla todella merkityksellinen toiselle :)

Venyttelyä aivoille

20150808_120652_resized

Kyllä, minäkin olen hurahtanut värittämiseen! Vannoin, etten kirjoita juttua kyseisestä aiheesta, koska kaikki muutkin kohkaavat siitä koko ajan. Mutta nyt pyörrän puheeni – kaikki tämä vain sen vuoksi, että se on oikeasti hauskaa ja toimii minulle. Värityshetki on erinomainen tapa katkaista kiire ja stressi. Erityisen tylsänä päivänä yritän järjestää useamman, pienen mahdollisuuden värityskirjalle.

Minulla on tällä hetkellä kaksi värityskirjaa. Förtrollade skogen, eli Lumottu metsä, oli pakko ostaa ihastuttavien kuvien vuoksi, vaikka Väritä itsellesi mielenrauhaa -kirjasta oli valmiina vain muutama kuva. Näillä taidetaankin pärjätä pidemmän aikaa.. Olen ollut molempiin kirjoihin tyytyväinen, sillä kuvia on todella monta, ne ovat erilaisia ja paperi on laadukasta. Itse olen tällä hetkellä mieltynyt värittämään tusseilla ja ainakin toistaiseksi paperi on kestänyt ne kelvollisesti.

20150827_173731_resized

Continue reading “Venyttelyä aivoille” »

1 2 3